Tiedättekö? Minusta tuntuu vahvasti siltä, että minussa asuskelee pieni romantikko? Olen siitä jopa melko vakuuttunut. Toki, jos vaimoltani kysytte, ei ajatukselleni tule paljoakaan tukea. Ehkä pienoinen hymy? Ja poikani kutsuu minua enemmänkin "kalkkikseksi". Eikä aiempi työnikään tue mietettäni. Olenhan saanut upseerin koulutuksen ja työssäni ei juuri romantiikasta puhuttu. Kun sireenit soi tai sinivalot vilkkui, jollakin oli aina hätä. Apuun oli riennettävä. Valani velvoittamana.
Mutta kyllä minä ajatuksestani vielä pidän kiinni. Ensinnäkin. Minä pidä linnuista. Linnut ovat kavereitani ja syötän niitä kesät talvet. Olen myös rakentanut 20-30 linnunpönttöä, jotka olen rekisteröinyt Miljoonapönttö-tempaukseen. Sitä paitsi lapsenlapseni tietävät, että piipaavari osaa puhua lintujen kieltä. Nyt tietysti epäröit? Ei kannata. Olet heikoilla. Kyllä tytöt tietää ettei piipaavari juksaa.
Pidän myös kukista. Olen istuttanut pihamaalleni 20 - 30 eri perennalajia. Keväisin on niin hienoa seurata luonnon heräämistä. Yritän myös houkutella kukkieni avulla perhosia. On minulla perhoshotellikin, johon niitä houkuttelen hunajan, valkoviinin ja siirapin avulla. Tässä asiassa täytyy kyllä olla rehellinen. Käyttöprosentti on vähän huono. Perhosia kyllä on, mutta ne taitaa asuskelle enemmän naapurin puolelle. Jääpä kuitenkin ainakin valkoviiniä muihinkin suihin.
Ja tähän, kun lisään, että tykkään joskus istuskella iltaisin huvilan rappusilla tuijottamassa hiljaisuuteen. Ja halin minä ikävissäni joskus suurta mäntyäkin. Ikään kuin voimaa hakien? Ja kysyen, mitä se luonto minulle tänään kertoo? Joten vieläkö epäröit? Kyllä minussa taitaa pieni romantikko asua. Asukoon. Näin toteaa myös kaiken tietävä saunatonttu.
Joten kaikille vaan: PEACE AND LOVE !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti