PIETARSAAREN PARKKILUOLA

 Kuva Markku Jokela/ÖT

Ei liene mikään suurikaan salaisuus, että olen Pietarsaaren  kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa äänestänyt monestakin syystä parkkiluolan rakentamista vastaan. Minun puolesta torille voidaan rakentaa lähes minkälainen monumentti tahansa, mutta veronmaksajien rahoja ei siihen mielestäni tulisi sijoittaa.

Parkkiyhtiön taival on jo kauan ollut niin sanotusti  ”harmaalla alueella” kulkemista ja päättäjät on alusta lähtien olleet ikävässä tilanteeseen. Vuokrasopimuksessa ei ollut vuokralaisten nimiä ja missään vaiheessa ei valtuustolle ole esitetty täsmällisiä kustannus- ja tulevaisuuslas-kelmia. On vedottu mm osakeyhtiölakiin Emme tällä hetkelläkään tiedä mitkä ovat hallin nykykäyttömenot. Useat valtuutetut ovat kertoneet, että luulivat 15 prosentin osuuden tarkoittavan vain 45 000 tuhannen euron panostusta. Nyt kaupunki on jo panostanut luolaan erilaisin avustuksin ja takauksiin eri laskutavoista riippuen noin 955 000 euroa. Ja lisää on tulossa. Torin kunnostus tulee maksamaan valinnoista riippuen monta sataa tuhatta. Yhden autopaikan on kerrottu maksavan n. 30 000 euroa. Montako paikkaa on myyty? Tai montako paikkaa on vuokrattu a  200 euroa/kk. Sitäkään ei ole kerrottu.

Parkkiyhtiö on suunnitellut jatkavansa projektia torin Raatihuoneen puoleiseen osaan ja siitä alas kävelykatua pitkin Halpa-Halliin. Mitä tämä merkitsee? Ainakin sitä, että kävelylatu on revittävä auki ja sen alla olevat pääviemärit on uusittava. Tämä ei olekaan pikku juttu, vaan toiminnan varmistamiseksi tarvitaan mm suuri pumppukalusto tai sitten työt tehdään niin sanotusti sukeltamalla viemäristön ali. Enpä olisi ihmeissäni, jos edessä olisi uusi osakeanti?

Kaupungin talous on tällä hetkellä hankala. Pelkästään käyttömenomme ovat monta miljoonaa miinuksella ja lähitulevaisuuden investointitarpeemme luuraavat jo ovella. Jos jatkamme tätä menoa, velkataakkamme kasvaa liian kovaa vauhtia. Myös tämän vuoksi parkkiluolan toinen osa olisi mielestäni syytä jäädyttää, eikä kaupungin tulisi osallistua projektin lisäkustannuksiin.  En kuitenkaan usko, että kaupunki pääsee irtautumaan osakeyhtiöstä. Teoriassa se on mahdollista, mutta en usko, että kukaan on halukas ostamaan kaupungin osuutta. Tai ainakin se olisi minulle suuri yllätys.

Toriluolaa on perusteltu monesti vetoamalla keskustan kehittämiseen ja sillä, että toritalon rakentaminen vaati lainmukaiset parkkipaikat. Parkkipaikat ovat lakimääräiset, mutta jo alusta lähtien olisi ratkaisumalleja ollut muitakin. Keskustan kehittämisen kannalta uusi talo on tuonut piristystä, Mutta olisiko sen rakentaminen vaatinut näin pieneen kaupunkiin yli 500 paikan parkkiluolan? Se onkin jo toinen juttu. Arvostusta ansaitsee myös yksityisyrittäjät ja toivotankin osakeyhtiölle menestystä.

Muistatteko muuten, miten museovirasto vastusti toritalon korottamista vedoten torin historialliseen arvoon ja goottilaiseen tyyliin. No nyt meillä on kaksi ”sokeritoppaa” keskellä toria ylistämässä goottilaista rakennustyyliä.  

TERVEYDENHUOLLOSTA

Meillä täällä Pietarsaaressa on terveydenhuollon suhteen asiat melko hyvin. Runsaan sadan
kilometrin etäisyydellä meillä on jopa kolme keskussairaalaa ( Kokkola, Vaasa ja Seinäjoki) ja sen lisäksi meitä palvelee seudun oma Malmin sairaala. Luulisi, että asiat ovat melko hyvin? Mutta, kun eivät ole. Täällä on suhteellisen kova kiista terveydenhuollon tulevaisuudesta. Jotkut haluavat Vaasaan ja pelkäävät Seinäjokea ja jotkut ovat suuntautuneet Kokkolaan päin. Malmin sairaalan tulevaisuudesta kaikki ovat huolissaan. ja "taistelu" onkin alkanut esimerkiksi ympärivuorokautisen päivystyksen ja päiväkirurgian puolesta. Sen lisäksi sairaalassa on toiminut tuloksekkaasti kuntoutus- ja syömähäiriopolit, hammasklinikka, reumapoli ja monta muuta osastoa. Olen itse saanut  apua sairaalasta ja voin vain kiittää sen henkilökuntaa ihmisläheisestä hoidosta.

Nyt käyty keskustelu on kiivaudessaan saanut minusta hieman ylimitoitettuja kannanottoja. Varsinkin sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu on ollut välillä  "tulta ja tappuraa". Erilaisia mielipiteitä ei haluta ymmärtää millään. Pysytään omissa juoksuhaudoissa ja ammutaan sieltä erillislaukauksia. Nyt haluan heti korostaa, etten tuomitse kenenkään mielipidettä, mutta joskus tuntuu, että realismi on unohtunut tai siten tietoa ei ole tarpeeksi. Kaikki kai liittyy jotenkin käynnissä olevaan Sote keskus-teluun ja sen aiheuttamaan epävarmuuteen. Reaktiot ovat inhimillisiä, mutta ainakin itse odottaisin niin sanotuilta vastuuhenkilöltä hieman rauhallisuutta. Vaan, kun politiikka on tullut kuvaan mukaan sorvia on väännettävä äänestäjien houkuttamiseksi. Tältä se ainakin minusta näyttää ja enkä taida "synninpäästöä" itsekkään kaikilta osin saada. Tosin en ole vatakunnanvaikuttaja, vaan ihan tavallinen kyläpolitiikko.

Ruotsikieliset taistelevat kynsin ja hampain Vaasan laajan päivystyksen puolesta. Siinä ei ole mitään väärää, mutta kun minusta joskus tuntuu, ett huumassa unohdetaan Pietarsaaren suomenkieliset asukkaat ja heidän tarpeensa. Ymmärrykseni mukaan suurin osa kaupungin suomenkielisistä haluaa palvelunsa Kokkolan Soitesta, joka on noin 40 kilometrin päässä ( Vaasa non 100 km). Mutta se tuntuu joskus vaikealta, kun kuulumme Pohjanmaan maakuntaan ja Vaasan sairaanhoitopiiriin. Jälleen tulee keinotekoisia rajoja esteeksi, vaikka olen EU:n myötä ollut ymmärtäväni, ettei rajoja pitäisi olla ollenkaan. On vaikea käsittää, että jo sana Soite on joillekin melkein kuin kirosana.  Mutta sitten kun nopeaa apua todella tarvitaan, sairaala kelpaa.

Vielä muutama sana kielestä. On selvää, että kielen merkitys on merkittävä terveydenhoidossa. Jokaisella on oikeus saada palvelua omalla äidinkielellä.  Olen itse saanut tarvittaessa ruotsinkielistä palvelua myös Kokkolan sairaalassa. Siksi onkin ikävää, että koko sairaala leimataan yhden ikävän tapauksen vuoksi. Tiedossani on, että lähes samakaltaisia tapauksia on sattunut muuallakin. Silloin vain suomenkielinen potilas saanut palvelua omalla äidinkielellään. Mutta sitähän ei lasketa? Vai??

DE GLÖMDA

 

 

           Överläkare Thomas Rulland kritiserar lokala beslutsfattare och sjukhusets

           ledning för en nedkörning av Malmska sjukhuset ( ÖT 4.2.2017). Aningen

           generaliserat kan man konstatera att Rullands kritiksvärd svingas närmast

           mot den regionala social- och hälsovårdsnämnden, som styrs av traktens

           maktparti. Det är ju nämnden som förverkligat aktuella nedskärningar.

           Visserligen har även regionens kommuner framfört besparingskrav, men

           åtminstone i Jakobstad har stadsfullmäktige enhälligt godkänt de föreslagna     
           budgetöverskridningarna. Åtminstone vad gäller specialsjukvården. Tyvärr

           har antalet ”försvarare” av Malmska sjukhuset varit rätt litet. Energiska

           diskussioner och en intensiv kamp har förts närmast för att stöda Vasa

           centralsjukhus Där har inget fel begåtts, tvärtom, men man skulle ha önskat

           att mer resurser skulle ha riktats mot att trygga även Malmska sjukhusets

           verksamhet. Nu gäller det att vara enig. Vi måste tillsammans kämpa hårdare

           för Malmska sjukhuset. Personalen och vi alla andra förtjänar bättre.

          
           Även åldringsvården och socialväsendet har i allmänhet fått för lite
           uppmärksamhet i reformdiskussionerna. Exempelvis i Jakobstad följer
           man den av fullmäktige godkända välfärdsplanen för åldringar. En av
           huvudmålsättningarna i planen är att åldringarna skulle få bo hemma så l
           änge som möjligt. Enligt nationella rekommendationer borde 91 – 92 %
           av över 75-åringarna få bo i sitt eget hem. Siffran i Jakobstad är idag ca. 87,9 %.
           Jag anser att målsättningen till dessa delar är orealistisk. Vi vet att antalet
           åldringar ökar snabbt i Jakobstad. Demenspatienternas antal ökar beklagligt
           och samtidigt minskar vårdresurserna och arbetsmängden för den kvarvarande
           personalen oskäligt mycket. Dessutom utgör landskapet Österbotten en ekonomisk   
           förlorare när det gäller planerna i social- och hälsvårdsreformen. I Jakobstad
           saknas i detta nu en mellanform för åldringsboendet. Vi har anstalts- och hemvård,
           men vad finns mellan dessa? Hötorgscentret som utför ett värdefullt arbete,
           kan tyvärr inte betjäna alla. Annars tycker jag personligen att social- och
           åldringsvården borde stanna kvar i kommunerna och regionerna. Vi vet bäst
           vad våra människor behöver.

 



KIELIKYLPYÄ KAIKILLE

☺☺☺☺Kun yli kaksikymmentä vuotta sitten tein Pietarsaaren kaupunginvaltuustossa aloitteen kielikylpytoiminnan aloittamisesta kaupungissamme, en voinut uneksiakaan, että tästä toiminnasta tulisi niin suosittua kuin se on Pietarsaaressa. Ajatuksen sain tai "varastin" professori Christer Laurenilta, joka kävi luennoimassa Pietarsaaressa.
Aluksi aloitteeseeni suhtauduttiin epäröiden. Etenkin muutamat ruotsikieliset poliitikot vastustivat toiminnan aloittamista. "Taxellimaisesti"  he  pelkäsivät, että tavoitteena oli "kylvettää" vain ruotsikieliset oppilaat. Eli tehdä ruotsinkielisista lapsista "pikku hiljaa" suomenkielisiä. Epäluulot  hävisivät kuitenkin melko nopeasti, kun heille selvisi, että kielikylpyopetusta oli tarkoitus järjestää molemmilla kotimaisilla kielillä. Toiminta alkoi kaupungissamme vuonna 1992 ja nyt koulusta on tullut Pietarsaaren suurin koulu, jossa on yli 400 oppilasta.

Kielikylpytoimintaa arvostellaan joskus edelleenkin. Ajoittain se yhdistetään ns pakkoruotsi-keskusteluun tai koulutusmuodolla väitettään olevan elitistinen asema. On myös esitetty, että koulutusmuoto ei enää toimi alkuperäisessä muodossaan. Olen ajatuksista eri mieltä. Minusta kielikylpy tarjoaa lapsille hienon tavan opiskella toista kotimaista kieltämme. Koulunkäynnin lomassa eri kulttuurit kohtaavat luonnollisella tavalla. Näin nuorten maailmankuva laajenee ja ehkäpä muidenkin kielien opiskelu saa uutta pontta. Toivottavasti, sillä kielten kirjoittaminen ei tunnu enää kiinnostavan abiturientteja .Ketä kielien osaaminen on haitannut?  Olemme sivistysvaltio. Pysykäämme myös sivistysvaltiona. Pakkoruotsikeskustelua tähän on turha liittää. Se keskustelu ei kanna hedelmää.
On myös hieno todeta, että pedagogisesti kielikylpyopetus on kehittynyt vuosien varrella valtavasti. Siitä on kiittäminen suomalaista koulutusjärjestelmää sekä ennen kaikkea aktiivista ja uudistus-haluista opettajakuntaa. Huolestuttavampaa olisi, jos opetusmuodot olisivat säilyneet samanlaisina lähes 25-vuotta.

Monikielisyys on suuri lahja. Meillä Pietarsaaressa kielten opiskeluun on hyvät mahdollisuudet.

Kehitetään kielikylpyä - Ei hajoteta
Monikielisyys on rikkaus

Ja kukka kaikille talven iloksi

ROMANTIKKO -KO

Tiedättekö? Minusta tuntuu vahvasti siltä, että minussa asuskelee pieni romantikko? Olen siitä jopa melko vakuuttunut. Toki, jos vaimoltani kysytte, ei ajatukselleni tule paljoakaan tukea. Ehkä pienoinen hymy? Ja poikani kutsuu minua enemmänkin "kalkkikseksi". Eikä aiempi työnikään tue mietettäni. Olenhan saanut upseerin koulutuksen ja työssäni ei juuri romantiikasta puhuttu. Kun sireenit soi tai sinivalot vilkkui, jollakin oli aina hätä. Apuun oli riennettävä. Valani velvoittamana.

Mutta kyllä minä ajatuksestani vielä pidän kiinni. Ensinnäkin. Minä pidä linnuista. Linnut ovat kavereitani ja syötän niitä kesät talvet. Olen myös rakentanut 20-30 linnunpönttöä, jotka olen rekisteröinyt Miljoonapönttö-tempaukseen. Sitä paitsi lapsenlapseni tietävät, että piipaavari osaa puhua lintujen kieltä. Nyt tietysti epäröit? Ei kannata. Olet heikoilla. Kyllä tytöt tietää ettei piipaavari juksaa.

 

Pidän myös kukista. Olen istuttanut pihamaalleni 20 - 30 eri perennalajia. Keväisin on niin hienoa seurata luonnon heräämistä. Yritän myös houkutella kukkieni avulla perhosia. On minulla perhoshotellikin, johon niitä houkuttelen hunajan, valkoviinin ja siirapin avulla. Tässä asiassa täytyy kyllä olla rehellinen. Käyttöprosentti on vähän huono. Perhosia kyllä on, mutta ne taitaa asuskelle enemmän naapurin puolelle. Jääpä kuitenkin ainakin valkoviiniä muihinkin suihin.

 

 

Ja tähän, kun lisään, että tykkään joskus istuskella iltaisin huvilan rappusilla tuijottamassa hiljaisuuteen. Ja halin minä ikävissäni joskus suurta mäntyäkin. Ikään kuin voimaa hakien? Ja kysyen, mitä se luonto minulle tänään kertoo? Joten vieläkö epäröit? Kyllä minussa taitaa pieni romantikko asua. Asukoon. Näin toteaa myös kaiken tietävä saunatonttu.

 

 

Joten kaikille vaan:   PEACE AND LOVE !

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogin avaus

Tervehdys
Aloitin tämän blogin kirjoittamisen oikeastaan uteliaisuudesta. Kokeilunhaluni sai minusta otteen ja niinpä ei kun kirjoittamaan omaa blogia. Ajatukseni ovat omia ja pyrin valoittamaan mieleni aatoksia eri lähtökohdista. Älä välitä mahdollisista kirjoitusvirheistä ja huonoista lauserakenteista. Nehän vain rikastuttavat tekstiä. Eivätkä ajatuksenikaan aina niin kristallin kirkkaita ole.

Olen melko aktiivinen luonteeltani. Joskus jopa rauhaton. Ja joissakin asioissa jopa niin sanotusti yliaktiivinen. Se ei kuitenkaan minua oikeastaan haittaa paljoakaan. Parempi olla elävä kuin maata sohvalla sohvaperunana. Eikä se tunnu vaivaavan vaimoni Ingeriäkään. Ollaan oltu jo niin kauan naimisissa, että ajatuksenkulut kohtaavat jo kitkatta.

Harrastan monenmoisia asioita. Omaan siis tässä suhteessa suomalainen miehet peruselementit. Jalkapallo ja mieskuorolaulu. Siinä perustat. Ja sitten minulla on vielä jonkinmoinen halu osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Olen Pietarsaareen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallitiksen jäsen, joten varmaankin mietteissäni tulee olemaan poliittisi vivahteita. Onhan nyt tulossa kuntavaalit ja olen lupautunut ehdokkaaksi. Ehkäpä paikallinen "svenska tidning" noteraa tämän? Kukapa tietää?onhan se mainostanut jo pitkään erään muun puolueen ehdokkaita.

Että. Näillä mennään. Anna palautetta! Ne piristävät ja laajentavat näkökulmia.