ENKELEITÄ, ONKO HEITÄ

Näin joulun alla monet meistä lähettää edelleen ystävilleen ja omaisilleen joulukortteja. Joulun teeman lisäksi usein korteissa on enkelin kuva. Minun nuoruudessani enkelin kuva oli hyvin yleinen. Myös joulukoristeissa oli enkeleitä. Silloin ei lähetetty tekstiviestejä tai sähköposteja.

Minusta enkelikuvat ovat kauniita ja ne kertotvat ainakin minulle omaa tarinaanasa. Tottakai ne ilmentävät ja vahvistavat joulun sanomaa, mutta tuon sanoman lisäksi niillä on minulle myös muunlainen merkitys.

Ensinnäkin olen vakuuttunut siitä, että olen noin kymmenen vuotta sitten tavannut ihmishahmossa oman suojelusenkelini. Vieläkin ihmettelen mistä ventoviras ihiminen osasi tulla sairasvuoteeni vierelle ja kysyä "Kari, saanko rukoilla puolestasi?" En minä sitä heti tajunnut. mutta näin jälkeenpäin olen ajatellut ettei se sattuma ollut. Menneenä viikkona sattui myös tapahtuma, jossa ystäväni pelastui kuin ihmeen kaupalla. Silloinkin pelastava enekeli tuli hänen luokseen.

Tiedän, että moni ajattelee aivan toisin. Mutta muistatteko kuinka lauloimme lapsillemme laulun. " Ystävä sä lapsien?" Jo silloin halusimme toivottaa pienokaislle hyvää elämän matkaa. Varmaan meidänkin vanhempamme tekivät samoin. Kannattaa kysyä mummuilta ja vaareilta.

Omassa uskossamme enkeleillä on suuri merkitys. Enkeleitä pidetään Jumalan sanansaattajina. Minulle itselleni suurin enkeliviesti on Mikaelin sanoma paimenille. " Teille on syntynyt poika". Tuo viesti on Joulun viesti. Ajatelkaa Taivaan viesti tuotiin tavallisille paimenille. "Ja hänen ympärillään oli suuri joukko taivaallista sotajoukkoa. Ja he ylistivät Jumalaa."

Raamatussa mainitaan muitakin enkeleitä Enkeli Gabriel kertoi Johannes Kastajan sytymästä. Enkeli ilmestyi myös Marialle. Samoin enkeli kertoi Josefille miten hänen tulisi toimia. Muitakin enkelitapahtumia on kirjattu Raamattuun.

Enkeli Rafaelia on usein pidetty suojelusenkelin esikuvana. Hepreaksi nimi Rafael tarkoittaa "Jumala paransi."

Moni ajattelee, että nuo jutut ovat vain tarinoita. En minä osaa vastata. En ole teologi tai ns kirjanoppinut  Enkä haluaa paasata tai käännyttää.  Mutta ei kai se keltään pois ole, jos uskoo, että enkeleitä on olemassa. Sen voit tietenkin tehdä monin eri tavoin. Varsinkin näin joulun aikana voimme itse kukin toimia enkeleiden apulaisina. Voimme toivottaa toisillemme Hyvää ja Rauhallista Joulua. Käydä omaisiemme haudalla. Tervehtiä kadulla tai vaikkapa vain soittaa läheislle. Tapoja on monia. Valitse itse. Ollaan enkeleitä.

HYVÄÄ  JA  RAUHALLISTA JOULUA TEILLE KAIKILLE

KALASTUSERAKKO

"Onko susta tullut erakko, vai aiotko muuttaa huvilalle takaisin?", kyselee vaimokulta.  Hieman tuossa vaimoni kyselys

sä on perääkin, sillä olen monena aamuna pukenut "kimsut ja kamsut " päälle ja suunnannut kohti Kackurin selkää. Ajatuksena ja toiveena on aina ollut suuri ahvenmäärä. 

Tämä ei ole mikään uusi harrastus minulle. Olen oikeastaan aina kalastanut. Pienen paussin pidin, kun juoksin pillin kanssa ympäri maata valvomassa ettei pelaajat potki toisiaan jalkoihin. No sekin lysti loppu aikoinaan ja on vain todettava etten oikein onnistunut: Potkivat edelleen toisiaan koiville ja sitten kierivät maassa puolikuolleina vapareita ja rankkuja anoen.

Mutta kalastus on toista. Siinä ei armoa kysellä tai kieriskellä vedessä. Siinä on vastaskkain mies ja luonto. Kari ja Ahti

Tänä aamuna lähdin taas suurin odotuksin Kackurin-selälle. Virvelit ja jigit veneeseen ja vanha Evinrude käyntiin. Tänään se onnistuu. ☺ Tänään on minun päiväni ☺. Tunne on sanoin kuvaamaton ja katse varma. 

Minä kalastelen jigeillä. Tiedäthän? Ne on niitä luiroja, vähän matomaisia pyydyksiä, joihin on "jemmattu" koukku. Värejä on kymmeniä. On punaisia, sinisiä, vihreitä, ruskeita, hopeisia, kirkkaita ja tummia. Joka tapaksessa todellisella kalamiehellä niitä tulee olla kymmeniä. Eikä se vielä siihen lopu. Jigipäiden valintakin on tiedettä. Mataliin vesiin riittää 5 gramman paino ja mitä syvempiin vesiin mennään, sitä painavammman jigin pitää olla. Kyllä minä tiedän. Olen katsonut YOU TUBESTA kymmeniä videoita. Virveleitä minulla on mukana kolme. Kaksi avokelaa ja yksi umpikela. Pidän eniten umpikelasta. Tiedän, tiedän. Ammattilaiset suosittelevat avokelaa. Mutta minun kelani onkin n. 30-vuotta vanha ABUMATIC. Sitä ei nämä uudenaikaiset lelut lyö millään.Naapurin isäntä: Lasse. On kesän aikana kalastellut verkoilla. Kalaakin Lasse on saanut mukavasti. Minun verkkoni on saavissa, sotkussa. Minähän en moiseen verkkokalastukseen sorru? Se on Lassen heiniä.

Ja sitten matkaan. Parinsadan metrin päässä on pieni lahden poukama. Olen sieltä aiemmin saanut ahvenia. Valitsen ABUn. Siiman päähän kiinnitän ruskean jigin, jonka päässä on punainen houkutinpää. Muutama koeuistelu ja sitten heitto. Siima lentää komeassa kaaressa noin 40 meterin päähän. Olen tyytväinen suoritukseeni. Ensimmäinen heitto ei tuo tulosta. Ei toinen, eikä kolmaskaan. Mutta sitten vapa tärähtää ja siima kiristyy. Alkaa huolellinen kelaus. Pieni pettymys valtaa tunteeni, kun huomaan että kyseessä on hauki. En välitä moisesta. Haluan ahvenia.. Hauki irti jigistä ja uusi heitto. Ei tulosta. Ja näin jatkan heken. Mikäs nyt on vialla, kun ei tärppi käy? Hetken syytän lähellä olevia rysiä, mutta sitten muutan taktiikkaa. Jigin väri vaihtuu oranssiksi ja avokela käyttöön. Nyt saattte nähdä?? Näin jatkuu kalastukseni monta tuntia. Saalis on heikko, mutta olen kuullut, että maine vaan kasvaa. Hieman pettyneenä suoritukseeni palaan huvilalle ja napsin muutaman kuvan. Lohdutuksekseni rysän omistan ilmoittaa ,että sunnuntaina hän toisi minulle ahvenia huvilan rantaa. Taitaa kaveri vinoilla?☺

Niin sujui nopeasti viisi tuntia. Kotiin ei ollut tuomista. Huomasin kyllä vaimoni katseen? Ei virkonnut mitään? Kysäisi vain puoli huolimattomasti: "Menetkö huomennakin?". Hetken mietin ja sitten katse kirkastui. Kyllä. Olen kalastuserakko. Viihdyn syksyisellä merellä. Siellä ei Korona häiritse. Siellä saan olla itseni kanssa ja nauttia luonnon hiljaisuudesta. Se on kuulkaa poikaa se

JOHTAMINEN SUOMESSA

Olen aiemman ammattini myötä osallistunut kymmeniin kriisipaalavereihin. Osallistunut useisiin operatiivisiin koulutustilaisuksiin. Saanut mielestäni maamme parhaimman  kriisjohtamiskoulutuksen ja olen myös ollut operatiivisessa vastuussa monissa eri onnettomuustilanteissa. En kerro tätä nostaakseni omia ansioita esille, vaan siksi, että ehkä se antaa lukijalla hieman laajemman perspektiivin analysoida ajatuksiani.

Maamme on tällä hetkellä sodan jälkeisen ajan pahimmassa kriisissä. Kuka olisi uskonut, että elämme parhaillaan poikkeusoloissa ja että oikeuksiamme on kavennettu? Poliisi ja sotilaat ovat teillä valvomassa tekemisiämme. Osa kansasta on "karanteenissa" ja ravintolat ja kahvilat ovat pääosin kiinni.

Maatamme johtaa nuori nainen. Ja hyvin johtaakin. On ihailtavaa seurata miten ryhdikkäästi pääministeri Sanna Marin on hallituksensa myötä ottanut johtajan aseman. Tehdyt päätökset ovat selkeät ja perustuvat oikeaan tiedusteluun. Ilman  taustatietoja ei ratkaisuja voi tehdä tai se on ainakin erittäin vaikeaa. Sanna Marinin ja koko hallituksen toiminta on kokonaisuudessaan ollut johdonmukaista. Totta kai matkalla on tullut myös vääriä arvioita, mutta melko pian ne on oikaistu. Aivan kuten hyvä johtaja tekeekin.  Et pääse maaliin ellet tee myös virheitä. Ja on myös muistettava, että "vihollinenkin" tekee liikkeitä.

Maamme presidentti Sauli Niinistö on osoittanut jämäkkyytensä. Juuri näin kansan valitseman presidentin tuleekin esiintyä. Johtaja rauhoittaa, kannustaa opastaa ja on joskus jopa isällisen tomerakin. Tämänkin roolin presidenttimme osaa.

Varsinkin kriisin alussa hallitusta arvosteltiin ja pilkattiin milloin mistäkin. Onneksi näiden arvostelijoiden ja pilkkaajien ääni on hiljentymässä. Totuus olikin toisenlainen kuin eräät antoivat ymmärtää. Nuoret naiset jyräsivät osaamisellaan arvostelijat ja politiikan tekijät. Aitojen takaa on helppo huudella. Muta mieti, miltä tuntuisi kantaa vastuuta suomalaisten elämästä? Ei todellakaan kadehdittavaa. On siis parempi olla jopa hiljaa kuin arvostella ilman todellisia ratkaisumalleja

Suomi on vahva maa. Suomalaiset ovat olleet viisaita. Onneksi maassamme on toimivat terveyspalvelut. Onneksi maassamme on hyvä koulutusjärjestelmä. Kulttuurimme on vahva  Yhteyskuntamme tukipilarit ovat vakaat ja ne kestävät kyllä tämänkin kriisin koettelemukset.
Katsokaapa nyt vain esim. USA:ta, Italiaa, Espanjaa. Väittäisin, että me olemme ylivoimaisia näihin maihin verrattuna.

Nyt on kaikki kiinni meistä kansalaisista. Meidän on edelleen luotettava johtajiimme. Olkaamme heidän tukipilareita! Sooloilulle ei nyt ole sijaa. Virus on voitettavissa, jos olemme edelleen viisas kansa. Niin uskon.

KORONAN AHDISTUS

Maamme tai oikeastaan koko maailma on viime aikoina ollut suuren mullistuksen pyörteissä. Pieni vihulainen, näkymätön Korona-virus on kaatamassa ihmiskuntaa. Olemme varustautuneet "kynsin ja hampain" kaiken maailman katastrofeja ja sotia vastaan, mutta tuo pahus on ottamassa meistä niskaotetta.

Tällä hetkellä virus näyttää olevan voitolla. Mutta "sotaa" se ei ole vielä voittanut. Eikä voitakaan, jos vaan pysymme yhtenäisenä ja yhdistämme voimavaramme samansuuntaisiin toimintoihin. Nyt ei kaivata sooloilijoita, vaan meidän tulee luottaa edelleen omiin viranomaisiimme. Heillä on kokonaisvaltainen käsitys asioista ja niiden kulusta. Ei maamme hallitus ja Eduskunta ole julistanut poikkeusoloa ihan tuosta vaan. Ei tasavallan presidentti tulisi mediaan kannustaman ihmisiä ellei hänellä olisi tapahtumista sisäpiiritietoa. Nyt kaivataan myös johtamista. Ja minusta maamme hallitus  yhdessä presidentti Sauli Niinistön kanssa on osoittanut sitä. Totta kai erehdyksiäkin on sattunut ja sattuu. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Samanlaista johtamista on syytä odottaa myös kunnissa ja virastoissa. Nyt kuntien poikkeusolojen valmiussuun-nitelmat esiin. Ja niitä soveltamaan.

On ollut mieluista todeta kuinka eri järjestöt ja yhteisöt ovat aktiivisesti ja etupainoisesti ryhtynyt talkoisiin. Tilaisuuksia on siirretty ja toimintaohjeita annettu. Yhteistuumaisuutta on löytynyt lähes joka rintamalla. Hienoa. Tällainen toiminta vahvistaa luo-tettavuutta ja voimistaa yhteisöllisyyttä. Yhdessä olemme vahvoja.

Hieman minua häiritsee se, että muutamat 70+- ikäiset ihmiset ovat kyseenalaistaneet ns liikkumiskiellon. Eihän kyse ole totaalisesta liikkumiskiellosta, vaan rajaamisesta. Kyllä ulkona saa liikkua. Mennään vaikka luontoon lintuja tarkkailleen. On vain toistaiseksi vältettävä suuria ihmisjoukkoja. Ei se sen vaikeampaa ole. Itsekäs ajattelu ei nyt sovi tähän tilanteeseen. Ei liikkumisen rajoit-taminen tarkoita sitä, että ikäihmisiä aliarvioitaisiin. Päin-vastoin. Kyse huolenpidosta ja välittämistä. Meidän kaikkien terveydestä.

Tuo virus kaatuu vielä. Se kaatuu, jos yhdessä noudatamme annettuja määräyksiä ja ohjeita. Se kaatuu, jos edelleen luotamme viran-omaisiimme. Se kaatuu, jos yhdessä välitämme ja autamme toisiamme. Se kaatuu, jos näin päätämme. Se kaatuu, jos olemme tolkun ihmisiä

YKSINÄISYYDEN KASVOT

Kirjoitukseni aiheen sain oikeastaan eräästä lehtikirjoituksesta. Tuossa artikkelissa eräs vaimonsa menettänyt vanhempi mies kertoi tilalle tulleesta yksinäisyydestä. Suuri joukko ns ystäviä oli kaikonnut miehen arjesta. Jäljelle oli jäänyt vain ystävien ydinjoukko.

Artikkeli pani ajattelemaan. Miehen hätähuuto oli koskettava. Miten voi olla mahdollista, että nykyaikana yksinäisyys vain lisääntyy? Siitäkin huolimatta, että meillä on tänä päivänä tekniikan lisäksi melko hyvin toimiva vanhustenhuolto. Puhumattakaan niin sanotun kolmannen sektorin merkityksestä. Ja tämän blogin olen rajannut vain ikäihmisiin. Myös nuorilla omat syrjäytymisongelmansa.

Me kaikki tiedämme, että ikäihmisten määrä vain lisääntyy yhteiskunnassamme. Suuret ikäluokat ovat eläköityneet. Näin ollen hoitojen ja aktiivitoimintojen määrä kasvaa kasvamistaan. Tutkimuksista tiedämme myös, että noin 10 prosenttia eläkeläisistä elää yksinäisyydessä. Heistä arviolta noin puolet kärsii todella paljon yksinäisyydestä. Samalla tuo yksinäisyys ruokkii vain pahoinvointia ja voi tuoda tullessaan muita sairauksia.

Mitä tukitoimiksi ja lääkkeeksi? Monet tutkimukset osoittavat, että aktiivisuudella, yhteisöllisyydellä ja esimerkiksi liikunnalla on suuri positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. On jopa toteennäytetty, että liikunnalla olisi näistä suurin merkitys. Tästä lääkäri Pehr Löv kirjoittaa ansiokkaasti Österbottens Tidningissä 3.3.2020. Hän viittaa kirjoituksessaan moniin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin. Ollaksemme terveempiä, tarvitsemme aktiivista ja tasapainoista elämänlaatua.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi tuohon mieheen, joka koki yksinäisyyden kasvot. Jossain hänen sanoissaan pilkahti kuitenkin vielä toivon valo. Se oli hänen koiransa ja matkailuauto. Hän suunnitteli jo tulevan kesän matkoja. Tämä tuntui hetken hyvältä.