KALASTUSERAKKO

"Onko susta tullut erakko, vai aiotko muuttaa huvilalle takaisin?", kyselee vaimokulta.  Hieman tuossa vaimoni kyselys

sä on perääkin, sillä olen monena aamuna pukenut "kimsut ja kamsut " päälle ja suunnannut kohti Kackurin selkää. Ajatuksena ja toiveena on aina ollut suuri ahvenmäärä. 

Tämä ei ole mikään uusi harrastus minulle. Olen oikeastaan aina kalastanut. Pienen paussin pidin, kun juoksin pillin kanssa ympäri maata valvomassa ettei pelaajat potki toisiaan jalkoihin. No sekin lysti loppu aikoinaan ja on vain todettava etten oikein onnistunut: Potkivat edelleen toisiaan koiville ja sitten kierivät maassa puolikuolleina vapareita ja rankkuja anoen.

Mutta kalastus on toista. Siinä ei armoa kysellä tai kieriskellä vedessä. Siinä on vastaskkain mies ja luonto. Kari ja Ahti

Tänä aamuna lähdin taas suurin odotuksin Kackurin-selälle. Virvelit ja jigit veneeseen ja vanha Evinrude käyntiin. Tänään se onnistuu. ☺ Tänään on minun päiväni ☺. Tunne on sanoin kuvaamaton ja katse varma. 

Minä kalastelen jigeillä. Tiedäthän? Ne on niitä luiroja, vähän matomaisia pyydyksiä, joihin on "jemmattu" koukku. Värejä on kymmeniä. On punaisia, sinisiä, vihreitä, ruskeita, hopeisia, kirkkaita ja tummia. Joka tapaksessa todellisella kalamiehellä niitä tulee olla kymmeniä. Eikä se vielä siihen lopu. Jigipäiden valintakin on tiedettä. Mataliin vesiin riittää 5 gramman paino ja mitä syvempiin vesiin mennään, sitä painavammman jigin pitää olla. Kyllä minä tiedän. Olen katsonut YOU TUBESTA kymmeniä videoita. Virveleitä minulla on mukana kolme. Kaksi avokelaa ja yksi umpikela. Pidän eniten umpikelasta. Tiedän, tiedän. Ammattilaiset suosittelevat avokelaa. Mutta minun kelani onkin n. 30-vuotta vanha ABUMATIC. Sitä ei nämä uudenaikaiset lelut lyö millään.Naapurin isäntä: Lasse. On kesän aikana kalastellut verkoilla. Kalaakin Lasse on saanut mukavasti. Minun verkkoni on saavissa, sotkussa. Minähän en moiseen verkkokalastukseen sorru? Se on Lassen heiniä.

Ja sitten matkaan. Parinsadan metrin päässä on pieni lahden poukama. Olen sieltä aiemmin saanut ahvenia. Valitsen ABUn. Siiman päähän kiinnitän ruskean jigin, jonka päässä on punainen houkutinpää. Muutama koeuistelu ja sitten heitto. Siima lentää komeassa kaaressa noin 40 meterin päähän. Olen tyytväinen suoritukseeni. Ensimmäinen heitto ei tuo tulosta. Ei toinen, eikä kolmaskaan. Mutta sitten vapa tärähtää ja siima kiristyy. Alkaa huolellinen kelaus. Pieni pettymys valtaa tunteeni, kun huomaan että kyseessä on hauki. En välitä moisesta. Haluan ahvenia.. Hauki irti jigistä ja uusi heitto. Ei tulosta. Ja näin jatkan heken. Mikäs nyt on vialla, kun ei tärppi käy? Hetken syytän lähellä olevia rysiä, mutta sitten muutan taktiikkaa. Jigin väri vaihtuu oranssiksi ja avokela käyttöön. Nyt saattte nähdä?? Näin jatkuu kalastukseni monta tuntia. Saalis on heikko, mutta olen kuullut, että maine vaan kasvaa. Hieman pettyneenä suoritukseeni palaan huvilalle ja napsin muutaman kuvan. Lohdutuksekseni rysän omistan ilmoittaa ,että sunnuntaina hän toisi minulle ahvenia huvilan rantaa. Taitaa kaveri vinoilla?☺

Niin sujui nopeasti viisi tuntia. Kotiin ei ollut tuomista. Huomasin kyllä vaimoni katseen? Ei virkonnut mitään? Kysäisi vain puoli huolimattomasti: "Menetkö huomennakin?". Hetken mietin ja sitten katse kirkastui. Kyllä. Olen kalastuserakko. Viihdyn syksyisellä merellä. Siellä ei Korona häiritse. Siellä saan olla itseni kanssa ja nauttia luonnon hiljaisuudesta. Se on kuulkaa poikaa se