PIETARSAAREN TUPAKKAMAKASIINI

Pietarsaaren tupakkamakasiinin mahdollinen myynti on jälleen kirvoittanut vilkkaaseen mielipidevaihtoon. Varsinkin somessa on käyty aktiivista keskustelua talon myynnin suhteen. Pääosin myyntiä on vastustettu

Enpä oikeastaan ihmettele, sillä asia tuli kaupunginhallituksen jäsenillekin hieman puskista. Siitäkin huolimatta, että rakennus on ollut myyntislistalla jo kauan. Voi vain todeta, että jollakin petti hieman "pelisilmä" , kun asia tuotiin näin kevein tiedoin  ratkaistavaksi . Ja juuri ennen vaaleja. No, onneksi kaupunginhallituksen jäsenenet olivat hereillä ja niinpä lopuksi kaupunginjohtaja otti asian pois listatlta. Paikalla olivat KH;n puolueet Pro Pietarsaarta lukuunottamatta.

Kyseessä on n.2900 neliömetin toimitilat ja  rakennuksessa toimii kaupungin nuorisotoimen lisäksi erilaisia yhdistyksiä. Kauppasumma olisi 560 000 euroa. Onko kauppasumma oikea, siihen on juuri nyt ehkä liian aikaista ottaa kantaa, sillä mahdollista lopullista sopimusehdotusta ei vielä ole. Esitetyssä sopimusehdotuksesta on kuitenkin asioita, joihin ainakin itse kaipaan lisäselvennyksiä. 

Tässä muutama:                                                                                                                               Nuorisotoimen toimitila-asia on ratkaistava ennen sopimusta allekirjoitusta  Talossa olevien yhdistysten kanssa on sovittava kaikki pelisäännöt Taloudelliset seikat on selvitettävä perinpohjin, sillä on muistettava, että kaupungille aiheutuu talosta nykymuodossaankin aika suuret kustannukset. Esitetetty vuokrasopimusehdotus kaipaa minusta myös tarkennuksia. Jne..

Nyt tehty esitystapa nostattaa takuuvarmasti "myrskyn". Niin on valitettavasti käynyt nykin. Ne olisivat olleet vältettävissä monin eri tavoin. Peruselementit ovat: Hyvä monipuolinen asian valmistelu sekä päätöksenteon ja tiedottamisen avoimuus. Ymmärrän toki,että asiassa voi olla myös joitakin henkilökohtaisia asioita. Mutta silti. Nyt asia on siis uudessa valmistelussa, joten asiaan kannattaa suhtautua aktiivisen odottavasti. Ei hötkyillä, vaan seurataan asian kehitystä

Ei mennyt asia ihan niinkuin..........  

                                                    

                

LASKELMAT EIVÄT PUOLLA YÖPÄIVYSTYKSEN SULKEMISTA

 LASKELMAT EIVÄT PUOLLA YÖPÄIVYSTYKSEN SULKEMISTA

 Pietarsaaren sairaalan yöpäivystyksen jatkuminen on jälleen kerran noussut otsikoihin. Tässäkin lehdessä eri henkilöt ovat ottaneet kantaa sairaalan tulevaisuuteen Sairaalahan toimii tällä hetkellä niin sanotusti tilapäisellä jatkoajalla. 

Pietarsaaren yöpäivystyksen jatkuminen on enemmän kuin tärkeä Pohjanmaan hyvinvointialueen pohjoisosan asukkaille. Ensinnäkin minusta ei ole esitetty vakuuttavia laskelmia, jotka todella tukisivat yöpäivystyksen lakkauttamista. Toisekseen, jos yöpäivystys lopetettaisiin, se tarkoittaisi todennäköisesti vieläkin massiivisempaa potilassuuntausta Soiteen. Se taasen heijastuisi entistä negatiivisemmin hyvinvointialueemme talouteen. Yhtälö ei pidemmän päälle toimi. Ennen sulkemiskeskusteluja tulisi perin pohjin selvittää myös sairaankuljetuksen toiminnot. Tehokkuutta tai taloudellisuutta ei ole se, että ambulanssimme ”tahkoavat” melko usein Vaasan ja Pietarsaaren väliä.

Pohjanmaan hyvinvointialueen johtokunnan jäsenet keskustelevat julkisuudessa pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon asioista. Hyvä niinkin. Tärkeitä asioita. Mutta enpä ole juurikaan nähnyt kannanottoja pelastustoimesta. Siitäkin huolimatta, että pelastustoimi kuuluu tärkeisiin peruspalveluihin. Huomattavaa on myös, että pelastustoimi on sisäisen turvallisuuden keskeinen tekijä. Kriiseissä pelastustoimi on lähes poikkeuksetta aina etulinjassa. Siksi myös pelastusloimen ja palokuntien resurssit sekä ihmisten turvallisuusosaaminen on varmistettava jatkossakin. Sen voisi aloittaa esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntien välisen yhteistyön kehittämisellä.

Tulossa on kaksi tärkeää vaalia. Toivottavasti valinnat osuvat henkilöihin, jotka haluavat ainaisen jarruttamisen sijasta kehittää ja hakea ihmisläheisiä ja toimivia vaihtoehtoja.. Valinta on Sinun

                       

INGA BERÄKNINGAR STÖDER EN INDRAGNING AV NATTJOUREN

 

INGA BERÄKNINGAR STÖDER EN INDRAGNING AV NATTJOUREN  

Fortsättningen gällande nattdejouren vid Jakobstads sjukhus står återigen på rubrikerna. Även i denna tidning har olika personer tagit ståndpunkt till sjukhusets framtid. Sjukhuset fungerar ju i detta nu så att säga på en tillfällig tilläggstid. En fortsättning på nattjouren i Jakobstad är ytterst viktig för invånarna i de norra delarna av Österbottens välfärdsområde. 

För det första anser jag att inga tillförlitliga beräkningar har presenterats, vilka verkligen skulle stöda en indragning av nattjouren. Och för det andra, ifall nattjouren skulle indras, så skulle det sannolikt innebära en ännu massivare patientstyrning till Soite. Och det skulle återigen återspeglas allt negativare i Österbottens välfärdsområdes ekonomi. Denna ekvation kommer inte att fungera på långsikt. Innan man diskuterar en indragning borde man i grund och botten utreda även sjuktransportens funktioner. Det innebär inte att det är effektivt och ekonomiskt att våra ambulanser ofta kör i skytteltrafik mellan Vasa och Jakobstad.  

Medlemmarna styrelsen för Österbottens välfärdsområde diskuterar i offentligheten i huvudsak om det som gäller social- och hälsovården. Bra så. Viktiga frågor. Men jag har knappast sett åsikter om räddningsväsendet. Detta trots att räddningsväsendet hör till viktig basservice. Märkbart är även det att räddningsväsendet utgör en central faktor gällande den interna säkerheten. Under kriser står räddningsväsendet nästan utan undantag alltid i frontlinjen, Därför bör räddningsväsendets och brandkårernas resurser samt människornas säkerhetskunskaper säkras även i fortsättningen. Detta kunde påbörjas t.ex. med utvecklandet av samarbetet mellan välfärdsområdena och kommunerna.  

Vi har två viktiga val framför oss. Förhoppningsvis valet faller på sådana personer som istället för en kontinuerlig uppbromsning vill utveckla och söka människonära och fungerande alternativ. Valet är ditt.  

 .  

SOTEN PÄÄTÖSVALLAN KESKITTYMINEN

  

Pohjanmaan hyvinvointialueen päätöksenteko on pääasiassa keskittynyt viranhaltijoille ja hallitukselle. Siitäkin huolimatta, että valtuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä elin. Joitakin ponsia ja pikku muutoksia valtuusto voi esityksiin tietenkin tehdä, mutta pääpääosin päätökset menevät läpi esitetyissä muodoissaan. Luottamushenkilövalta on keskittynyt 13 ihmiselle.

Päätöksentekoa ohjaa hallintosääntö. Tällä hetkellä organisaatio on hajautettu valtuuston ja hallituksen lisäksi neljää lautakuntaan ja kuuteen jaostoon. Voisi siis kuvitella, että sotedemokratia toteutuu mainiosti. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että jaostoilla ja lautakunnilla ei juuri ole päätäntävaltaa. Toimenkuvat perustuvat lähinnä asioiden valmisteluun ja tai niiden tiedoksimerkitsemiseen. Poikkeuksiakin tietty on, mutta hyvin harvalla jaostolla on mahdollisuus oikeisiin päätöksentekoihin. Asioita ei ole haluttu tai uskallettu delegoida asiantuntijayksiköihin.  Onko se ollut tarkoituksenhakuista vai ei? Jokainen tehköön omat arvionsa. En kuitenkaan voi olla huomauttamatta, että Pohjanmaan hyvinvointialueen poliittinen valta on yhden puolueen hallussa.

Alkutalvella Pohjamaan hyvinvointialue teki laajan mielipidekyselyn tulevaisuuden hallintomallista. Minusta hallintosääntö tulee uudistaa. Lautakunnille ja jaostoille tulee ehdottomasti lisätä todellisia päätöksentekomahdollisuuksia. Hyvä johtaminen on muun muassa sitä, että asioita uskalletaan delegoida. Tätä kautta motivoidaan ja kannustetaan ihmisiä osallistumaan yhteisten asioiden hoitamiseen. 

 MAKTEN ÖVER VÅRDEN HOS TRETTON PERSONER 

 

Beslutsfattandet i Österbottens välvärdsområde har i huvudsak koncentrerats till tjänsteinnehavarna och styrelsen. Detta trots att fullmäktige är välfärdsområdets högsta beslutsorgan. En del resulotioner och smärre ändringar kan fullmäktige göra till besluten, men i huvudsak fattas besluten i den form de föreslagits. Förtroendepersonernas makt har centrerats till 13 personer.  

 

Beslutsfattandet styrs av förvaltningsstadgan. I detta nu har organisationen decentraliserats förutom fullmäkgie och styrelsen till ytterligare fyra nämnder och sex sektioner. Man kunde alltså föreställa sig att sotedemokratin kan förverkligas på ett ypperligt sätt. En närmare granskning påvisar dock att sektionerna och nämnderna knappast har någon beslutsrätt.  Uppgifterna innebär närmast beredning av ärenden och att dessa antecknas för kännedom. Visst förekommer det undantag, men väldigt få sektioner har möjlighet att fatta rätta beslut. Man har inte velat eller vågat delegera ärenden till enheter med sakkunskap. Har dett varit en målsättning eller inte? Var och en får avgöra det själv. Jag kan dock inte låta bli att anmärka att den politiska makten inom Österbottens välfärdsområde innehas av ett parti.

 

I början av vintern förverkligade Österbottens välfärdsområde en omfattande enkät angående framtidens förvaltningsmodell.  Jag anser att förvaltningsstadgan borde förnyas. Nämnderna och sektionerna borde ovillkorligen få fler verkliga möjligheter att fatta beslut. Ett gott ledarskap innebär bland annat att man vågar delegera ärenden. Därmed motiverar och sporrar man folk att delta i skötseln av gemensamma ärenden.  

ÄITINI SIRKKA 4.8.1928 - 4.2.2025

                                                          ÄITINI SIRKKA  4.8.1928 - 4.2.2025

Niin kauniisti, niin rauhallisesti äitini Sirkka muutti 4.2.2025 Taivaan Isän kotiin. Sain sanoa hänelle päivien aikana näkemiin ja siunata hänet taivasmatkalle. En tiedä onko minulla siihen edes oikeutta, mutta äitini hymystä päätellen hän arvosti sitä.  Minulle, perheeni vanhimmalle, se oli kunnia-asia.

Äitini eli pitkän elämän. Hän syntyi 96-vuotta sitten Lapualla. Hänellä oli 15 sisarta. Äitini äiti eli minun mummuni oli perheen yksinhuolta, koska vaarini oli kuollut melko nuorena. Perhe muutti Vaasaan, jossa yritettiin rakentaa uutta tulevaisuutta. Oli sotavuodet, oli jälleenrakennusvuodet, oli köyhyyttä ja taistelua. 

Äitini tapasi isäni Stigin Vaasan kirkossa, rippikoulussa Täysin suomenkielinen neito rakastui komeaan, ruotsinkieliseen mieheen. Eihän se siihen aikaan ollut mahdollista. Mutta niin vain kävi. Avioliitosta syntyi neljä poikaa: Kaj, Kari, Krister ja Klaus. Miehensä lisäksi äitini on saattanut kaksi poikaansa viimeiselle matkalle. Voiko olla pidempää ja rankempaa matkaa  kuin saattaa lapsnsa tuonen lehtoon. Moni äiti on tehnyt sen. Kyynel silmissä, itkien, mutta kuitenkin tulevaisuuteen uskoen.

Äitini oli elinvuosinaan aktiivinen osallistuja. Hän oli perustamassa Rauhalan hoivakotia. Hän hän oli Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan perustajajäsen ja monet muistavat hanet aktiivisena Sydän-yhdistyksen toimijana. Sotien aikana hän toimi myös pikkulottana eri tehtävissä. 

Lapsuudessani äitini oli hyvin tarkka siitä, että vaatteemme oli hyvässä kunnossa ja että saisimme käydä koulua. Se ei ollutkaan siihen aikaan kovin helppoa. Neljä poikaa yhteiskoulussa. Aikamoinen voimainponnistus vanhemmiltani. Meidän nuorempien on joskus vaikea hahmottaa ja käsittää ja joskus jopa hyväksyä, mitä vanhempamme ovat tehneet hyväksemme. He rakesivat yhteiskuntamme. Olkaamme siiä kiitollisia.

Äitini on nyt puettu juhlavaatteisiin. Hän on siirtynyt Taivaan Isän huostaan. Ensi lauantaina 22.2.2025 kannamme lastenlasten kanssa hänen kirstunsa kirkkomaamme huostaan. Hänen on nyt hyvä olla. Näin uskon. Näin on meille luvattu ja lunastettu. Herran siunauksen myötä tapaamiisin äiti.

 

ETT VÅRDÅR TILL ÄNDA – GICK DET SOM PLANERAT? 

Då välfärdsområdena en gång i tiden planerades var löftet att vårt land skulle få en jämlik social- och hälsovårdsservice. Det skulle inte innebära större förändringar. Verksamheten skulle enbart effektiveras. Så sade man. Men hur gick det? Tyvärr så har man efter inrättandet av välfärdsområdena knappast talat om annat än inbesparingar och nedskärningar av verksamhetsformerna. Någon har till och med kallat detta för anpassning?  

 Nyheterna från välfärdsområden har tyvärr varit i huvudsak negativa. Förverkligade åtgärder har på ett bekymmersamt sätt inriktats mot vårt vardagliga liv. De har ställvis varit till och med så svåra att folk har börjat reagera. Såhär kan det inte fortsätta. För en vanlig människa är det svårt att förstå att vårdplatsernas antal minskar, fastän åldringsgrupperna blir allt större. Det är också svårt att förstå, att antalet sk dygnet runt vårdplatser inom primärhälsovården minskas, fast behovet av dem ökar ständigt. Det är svårt att förstå, att t.ex. tillgången till mentalhälsovårdservicen har försvårats i en ofantlig grad, fastän patienternas antal ökar på ett oroväckande sätt. Och så vidare. 

 Jag tror att människorna förstå att organisationsförändringarna är delvis nödvändiga. Men måste man förverkliga dem på ett så radikalt sätt? Och inom en så kort tid? Man borde kunna hitta lösningar med tanke på framtiden. Nu är detta verkligen svårt. Man kan inte alltid hänvisa till besparingarna. Det behövs en styrmekanism som utvecklar servicen och därmed avskaffar sådana funktioner som inte lönar sig. Utvecklingsmetoder finns: T.ex. befrämjandet av personalens välmående, ibruktagandet av nya och effektiva verksamhetsmetoder, utökandet av teknologin, personaldimensionering inom åldringsvården, ökandet av utbildning och forskning, egen läkarmodell, olika samarbetsformer (också med Soite och Sydsterbottens välfärdsområde). Bara för att nämna några exempel.

 Även räddningsväsendet ingår i välfärdsområdets verksamhetsområde. Man har i huvudsak klarat av de svårigheter som uppkom i början och räddningsväsendet fortsätter med att organisera sig. Den nya organisationen och dess nya tjänsteinnehavare har påbörjat sitt arbete. Räddningsverket har alla möjligheter att lyckas med sin uppgift. Personalen kan sin sak och utrustningen är i skick. Dock finns det ännu mycket att göra och utmaningarna kräver gemensamt tänkande och framför allt ett öppet sinne att bemästra dem. Räddningstjänsten behöver resursser, inga nedskärningar. 

 KULUI VUOSI – MENIKÖ PUTKEEN

 

Kun hyvinvointialueita aikoinaan suunniteltiin, maahamme luvattiin tasapuoliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Suuria muutoksia ei pitänyt tulla. Toiminta vain tehostuisi. Näin kerrottiin. Mutta kuinka kävi? Valitettavasti hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, ei juuri ole puhuttu muusta kuin säästämisestä ja toimintojen leikkaamisesta. Joku on jopa kutsunut niitä sopeuttamiseksi?

Hyvinvointialueelta tulevat tiedot ovat ikävä kyllä pääosin olleet negatiivisia. Tehdyt toimenpiteet ovat kohdistuneet ikävästi arkielämäämme. Ne ovat olleet paikoittain jopa niin rajuja, että ihmiset ovat alkaneet reagoida. Näin ei voi jatkua. On vaikea ymmärtää, että esimerkiksi ikäihmisten hoitopaikkoja vähennetään, vaikka ikäryhmä suurenee koko ajan. On vaikea ymmärtää, että perusterveyshuollon ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vähennetään, vaikka niiden tarve kasvaa jatkuvasti. On vaikea ymmärtää, että esim. mielenterveyspalvelujen saaminen on vaikeutunut suunnattomasti, vaikka potilasmäärät lisääntyvät huolestuttavasti. Ja tässä vain muutama esimerkki.

Uskon, että ihmiset ymmärtävät että organisaatiouudistukset ovat osittain tarpeellisia Mutta pitääkö ne tehdä näin rajusti? Ja näin lyhyellä aikavälillä?  Muutoksiin pitää pystyä suhtautumaan ratkaisukeskeisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Nyt se on todella vaikeaa. Ei aina voi vedota säästämiseen. Tarvitaan asiakkaiden palveluun keskittyvää ja kehittävää ohjausmekanismia, jossa tuottamattomat toiminnot karsitaan pois. Kehittämiskeinoja on: Henkilöstön hyvinvoinnin edistäminen, uusien tehokkaiden toimintatapojen käyttöönotto, teknologian lisääminen, ikäihmisten hoivan henkilömitoitukset, koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen, omalääkärimalli, eri yhteistyömuodot jne. Tässä vain muutama esimerkki

Myös pelastustoimi kuuluu hyvinvointialueen toimialueeseen.  Alun vaikeuksista on päällisinpuolin selvitty ja pelastustoimi jatkaa järjestäytymistään. Uusi organisaatio uusine viranhaltijoineen on aloittanut työnsä. Pelastuslaitoksella on kaikki mahdollisuudet onnistua tehtävästään. Henkilökunta on osaavaa. Ja kalusto on kunnossa. Toki edessä on paljon vielä työtä ja haasteet vaativat kaikilta yksituumaisuutta ja etenkin avointa mieltä kohdata ne. Pelastustoimi ei sinällään ole itseisarvo, vaan sitä on kehitettävä edelleen asiakaslähtöisesti.

                                                                                                 

 

.