Artikkeli pani ajattelemaan. Miehen hätähuuto oli koskettava. Miten voi olla mahdollista, että nykyaikana yksinäisyys vain lisääntyy? Siitäkin huolimatta, että meillä on tänä päivänä tekniikan lisäksi melko hyvin toimiva vanhustenhuolto. Puhumattakaan niin sanotun kolmannen sektorin merkityksestä. Ja tämän blogin olen rajannut vain ikäihmisiin. Myös nuorilla omat syrjäytymisongelmansa.
Me kaikki tiedämme, että ikäihmisten määrä vain lisääntyy yhteiskunnassamme. Suuret ikäluokat ovat eläköityneet. Näin ollen hoitojen ja aktiivitoimintojen määrä kasvaa kasvamistaan. Tutkimuksista tiedämme myös, että noin 10 prosenttia eläkeläisistä elää yksinäisyydessä. Heistä arviolta noin puolet kärsii todella paljon yksinäisyydestä. Samalla tuo yksinäisyys ruokkii vain pahoinvointia ja voi tuoda tullessaan muita sairauksia.
Mitä tukitoimiksi ja lääkkeeksi? Monet tutkimukset osoittavat, että aktiivisuudella, yhteisöllisyydellä ja esimerkiksi liikunnalla on suuri positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. On jopa toteennäytetty, että liikunnalla olisi näistä suurin merkitys. Tästä lääkäri Pehr Löv kirjoittaa ansiokkaasti Österbottens Tidningissä 3.3.2020. Hän viittaa kirjoituksessaan moniin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin. Ollaksemme terveempiä, tarvitsemme aktiivista ja tasapainoista elämänlaatua.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi tuohon mieheen, joka koki yksinäisyyden kasvot. Jossain hänen sanoissaan pilkahti kuitenkin vielä toivon valo. Se oli hänen koiransa ja matkailuauto. Hän suunnitteli jo tulevan kesän matkoja. Tämä tuntui hetken hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti