perjantai 14. syyskuuta 2018

SEURAKUNTAMME

Olen jälleen päättänyt osallistua ensi syksyn seurakuntavaaleihin. Miksi, kysyy varmaan moni? Mitä hyötyä on koko seurakunnasta ja voiko nykyihminen enää uskoa mihinkään? Hyviä kysymyksiä ja aivan oikeutettuja. Tiedän ja ymmärrän, että uskonto ja uskominen herättää tunteita ja ajatuksia. Hyvä niin. pahempi olisi, jos emme keskustelisi asiasta. Jos kristinusko tai seurakuntamme ei kestäisi ajatuksenvaihtoja ja mielipiteitä, liikkuisimme tosi heikoilla jäillä. Enkä minä halua paasata. Enemmänkin tarjota vaihtoehtoja.








Minut on kasvatettu kristinuskoon. Ei pakotettu, vaan olen saanut itse valita tieni. Elämäni alkuaikoina olin tosi epäileväinen ja hauras uskossani. En millään tahtonut hyväksyä kristillisiä ajatuksia? Monesti peitin asiat uniformun alle. Eihän iso mies saanut tunteita näyttää? Olit heikko?
Vai olitko? Varmasti monilla on samanlaisia kokemuksia.

Mutta maailma opettaa ja kokemukset tuovat varmuutta. Minulle tuo hetki tuli, kun sain syöpäleikkauksen yhteydessä tavata suojelusenkelini. Olen siitä Sinulle varmaan kertonut aiemmin. Nyt moni ehkä toteaa?. Höpö, höpö. Kunnioitan sitäkin mielipidettä, sillä elämään kuuluu erilaiset asiat.Toki myönnän senkin, että iän myötä nämä asiat lähenevät. Mutta oikeastaan, onko tämä joltain pois?


Seurakuntatyö on moninaista. Siihen kuuluu Jumalanpalveluksen lisäksi mm. nuoriso- ja diagoniatyö. Seurakuntani ei unohda myöskään vanhuksia. Heille tarjotaan moninaisia palveluja. Ja kukapa ei olisi käynyt rippikoulua Merilässä. Puhumattakaan laajasta musiikkitarjonnasta. Eräs asia, joka usein myös unohdetaan on se, että seurakunnallamme on kapungissamme suuri merkitys suomenkielisen kulttuurin vaalijana.. Seurakuntavaaleissa on monia hienoja ehdokkaita. Käytä siis äänioikeuttasi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti