Minua kiinnostaa keskustelussa enemmänkin empatia sisäinen olemus ja mitä se empatia oikeastaan on? Onko se sisäinen taito, opittu käytösmalli vai esimerkiksi pelkästään vuorovaikutuksen omaksumista? Vai onko se aivan jotain muuta? Onko sympatia ja empatia sama asia? Uskonpa, että meillä kaikilla on siitäkin hieman erilaisia käsityksiä? Sen kuitenkin tiedän, että meitä suomalaisia pidetään yleisesti ottaen melko epäsympaattisena kansana. Miksiköhän?
Lyhyesti:
Minulle sympaattinen ihminen on sellainen, joka kykenee samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin.
Aina ei niitä tarvitse ymmärtää. Pääasia on, että ihminen pystyy myötäelämään ja tuntemaan toisen ihmisen kanssa. Sympatiassa tavallaan oma näkökulma säilyy. Kuitenkin niin, että se sulautuu toisen ihmisen tunnemaailmaan
Empaattinen ihminen on mielestäni sellainen henkilö, joka pystyy asettamaan itsensä kanssaihmisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Tällöin omalla näkökannalla ei ole suurtakaan merkitystä. Pääasia on, että ottaa toiset ihmiset huomioon ja ainakin pyrkii ymmärtämään toisen ajatuksia. Empaattisuus onkin osaksi geeneissä peritty ominaisuus. Mutta toki sitä voi myös harjoitella. Vaarana on tällöin niin sanotusti yliampuminen ja teennäisyys. Silloin ei enää puhutakaan empaattisuudesta.
Oli nyt asian laita niin tai näin, niin me kaikki tarvitsemme joskus tukea ja kannustusta. Silloin vierellä on hyvä olla joko sympaattinen tai empaattinen ihminen. Ja jos minä saisin valita, valitsen empaattisen. Jo vain siksi, että olen havainnut itsessäni piirteitä ja taipumuksia, jossa toisen ihmisen myötäeläminen on tukenut matkaani. Tuntuu hyvältä, kun saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Tuntuu hyvältä ja rauhoittavalta, kun havaitsee, että minutkin on otettu huomioon. Eikä se ole itsekkyyttä. Pikemminkin inhimillisyyttä
Että tämmöistä tällä kertaa: Hieman filosofiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti