KOTINI ON PIETARSAARI

Minun kotikaupunkini on Pietarsaari. Se on ollut minussa ja minä elän siinä. Olen saanut kasvaa täällä pojasta mieheksi ja minusta on aina pidetty huolta. Olen saanut elää perheeni ja ystävieni tukemana ja kannustamana. Kun olen horjunut ja joskus jopa kaatunutkin, minut on nostettu ylös. Täällä olen saanut kasvattaa lapseni aikuiseksi ja nyt minulla viisi ihanaa lastenlasta. Tänne rakensimme kotipesämme yhdessä vaimoni Ingerin kanssa. Olimme aikoinamme lähdössä pois, mutta tulevaisuuden turvalliset mahdollisuudet voittivat. Täällä minulle annettiin elämän lähtöpalikat.

Sain rakentaa oman työurani, jonka perusarvot halusin säilyttää loppuun asti. Kesäpojasta tuli pelastusjohtaja. Yhdessä työtovereiden kanssa me rakensimme kaupungin tuella palastustoimen. Olimme aina valmiit auttaamaan, kun apuamme tarvittiin. Joskus jopa oman henkemme uhalla. Kaupungissamme kävin kouluni. Peruskivi muurattiin Pietarsaaren Yhteislyseössa. Vakaaalle perustalle oli hyvä rakentaa myöhemmät opinnot Helsingissä. Tai oikeastaan Espoossa, sillä opinahjoni sijaitsi Espoon Otaniemessä.

Kotikaupunkini tarjosi ja tarjoaa edelleenkin monia urheilu-ja liikuntamahdollisuuksia. Pelasin jalka- ja koripalloa. Välillä tuli läiskittyä jääkiekkoa ja Keskuskentällä luistelimme musiikin tahdissa tyttöjä kiusaten. Jalkapalloon jäin jotenkin kiinni ja saavutinpa jopa joskus jonkinmoisia tuloksiakin. Ilman saamaani tukea, se ei olisi ollut koskaan mahdollista. Nyt myöhemmin olen saanut osallistua erilaisiin harrastustoimintoihin. Ne tarjoaa kotikaupunkini ja sen aktiivinen ns kolmas sektori. Nuorempana kaupunkini loisti yleensä aurinkoisena. Pilviä ei juuri näkynyt. Tai sitten nuorempana ei niitä nähnyt. Ehkä niin on hyvä, sillä näin vanhempana ymmärtää ettei elämä aina ole niin helppoa tai yksinkertaista . Ei edes omassa "lintukodossamme".

Pietarsaari on myös osannut "kurittaa" kasvattiaan. Aina asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Olen omasta mielestäni kokenut myös vääryyttä. Ajatelkaa, että niinkin pieni asia kuin se, etten saanut maaottelutehtävään virkavapaata, vaivaa minua vieläkin. Olen myös ammatissani nähnyt ihmisten epätoivoa ja hätää. Silloin on joskus tuntunut ettei kaupunkini ole tehnyt asioiden hyväksi tarpeeksi. Minua kismittää vieläkin  se, etten saanut lapsiani ruotsinkieliseen lastentarhaan, vaikka se oli kotini aidan toisella puolella.

Tottakai kaupungissamme on paljon puutteita ja tarpeita. Ei kai sellaista kuntaa olekaan, jossa ei olisi parannettavaa? Montakohan kertaa olen sadatellut katujemme huonoa kuntoa tai sitä etten ole heti saanut haluamaani palvelua? Vesikin on etenkin tänä keväänä maistunut oudolta ja Helsinkiinkin saa kytätä juna-aikatauluja tuon tuosta jne, jne . Viime aikoina erilaiset gallupit ovat horjuttaneet kaupunkini imagokuvaa huomattavasti. Ja minäkin olen valitellut asioista. Joskus oikeutetusti ja joskus aivan väärin perustein. Mutta puutteistakin huolimatta tämä on kotikaupunkini Pietarsaari. Saan edelleenkin nauttia puhtaasta luonnosta, hyvistä kulttuuri- ja liikuntamahdollisuuksista jne . Kokonaisuudessaan palvelut pelaavat ja ihmiset ovat mukavia. Kaupungin elinvoimaisuus on gallupeista huolimatta nousussa ja esimerkiksi tänään vihitään uusi sähkörata käyttöön. Tuo rata vahvistaa teollisuutemme elinvoimaisuutta. Olen myös iloinen, että olen myöhemmin saanut olla mukana rakentamassa ja tukemassa Pietarsaaren tulevaisuutta

Kotikaupunkini on Pietarsaari ( puutteineenkin). Me pietarsaarelaiset olemme Pietarsaari ja kaupunki kehittyy juuri sellaiseksi kuin haluamme. Jos me emme itse usko omaan valoisaan tulevaisuuteen, kuka sen tekee? Siksi onkin parempi osallistua kaupunkimme kehittämiseen. Mahdollisuudet ovat valtavat. Tämä on kotikaupunkini muutamin sanoin esitettynä. Paljon jää kertomatta tai sanomatta. Siihen tarvittaisiin kokonainen romaani. Uskon kuitenkin auringon voittavaan valoon. Saan edelleen elää ja nauttia hienosta Merenkurkun kotikaupungistani Pietarsaaresta. Täällä minun on hyvä olla

.