Ja vieläkin kuulemme vastaväitteitä. Luin juuri, että maailman selkärankaisista eläimistä n.60% on
kohta menetetty.
Onneksi viimeaikoina on vihdoin ja viimein myös herätty. Jopa 8000 ihmistä osallistui ilmas-tomarssiin Helsingissä. Viimeiset ilmastopäästöuutiset ovat herättäneet myös päättäjämme. Hyvä niin, mutta toivotaan, että kannanotot johtavat myös tekoihin. Muuten tulevien sukupolvien saama perintö saattaa olla todella surullinen.
Itse seuraan mielelläni luonnon kiertokulkua. Olen huolissani siitä, että mielestäni mm. lintukan-tamme on pienentynyt. Niin vesi- kuin pihalintujen. Kotivesieni kalakanta on vähentynyt huo-mattavasti ja vesistömme rehevöityvät. Myös hyönteisten ja perhosien määrä on laskussa. Onko meillä tulevaisuudessa pölyttäjiä? Ja kukkuuko käki vielä ensi kesänä? Siinäpä meille mietittävää?
Osaamiseni ei riitä esim metsänhoitoasioihin tai villieläinasiaan jne. Huolestumiseni perustuu lähinnä vain siihen, mitä itse olen omin silmin nähnyt ja kokenut. Lähiympäristössäni. Ne huomiot riittävät tällä hetkellä ainakin minulle. Luontomme huutaa apua. Se ei enää kauan kestä nykymenoa. Nykyisen kulutusjuhlan on loputtava tai ainakin muututtava huomattavasti. Tiedän, että se on vai-keaa, mutta siksi lähdenkin tästä ruokkimaan kotilintujani. Kesäkukkani ovat juuri vaipuneet syksyn lepoon.
Muuten, eikö olisi hienoa jos lapsemme voisivat edelleen meloa kirkkaissa vesissä, vaeltaa puhtaassa luonnossa, kerätä marjoja ja sieniä, kuunnella metsän suhinaa ja halata vaikka metsän puita. Minusta olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti