KESÄN SATOA

Minulla oli suuret odotukset kesän suhteen. Kevään korvalla odotin melko malttamattomasti
kesää. Pidän siitä, kun luonto herää ja maa saa uudet kasvot. Odotan lintujen palaavan js kesäkukkien puhkeavan kukkaan.

Mutta miten kävikään? Kevään aikana jouduin valitettavasti seuraamaan ja myöskin osaltaan
osallistumaan veljeni elämäntaisteluun. Hänen poismenonsa varjosti kesän tuloa ja en oikein saanut
itsestäni irti energiaa. Nyt aika on kulunut pääasiassa pesänselvittelyssä ja perunkirjoituksen laatimisessa. Ja voin vakuuttaa: Suomi on byrokratian luvattu maa. Mitään tietoja ei saa ellei ole
kaikenmaailman valtakirjoja. Voi vain kuvitella, miten yksinäiset vanhukset, joilla ei ole tietokoneita,  asiasta selviävät. No nyt näyttää meikäläisen kannalta jo valoisemmalta.

Minulla oli paljon kesäsuunnitelmia. Luulenpa, että useimmilla on. Odotin uutta huvilakautta ja minun piti tehdä sitä sun tätä. Mutta eihän siitäkään oikein mitään tahtonut tulla. Luonnonvoimat
olivat ajatuksiani vastaan. Satoi, satoi ja jos ei satanut niin tuuli. No toki sain tarpeelliset työt tehtyä,joten kaipa siinä suhteessa voin olla jotensakin tyytyväinen.

Keväällä odotin uudesta futiskaudesta paljon. Sainkin hienoja pelejä tarkkailtavaksi. Kesä aikana olen toiminut delegaattina tai erotuomaritarkkailijana Pietarsaaren lisäksi Seinjoella, Vaasassa, Kokkolassa ja Turussa. Puuhaa on siis tässä suhteessa riittänyt ja olenkin tehtävistä kiitollinen. Futiskausi sai vain ikävän varjon, kun monivuotinen ystäväni Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja nukkui ikiuneen elokuun puolivälissä. Minulla oli ilo työskennellä hänen kanssaan aina 70-luvulta asti. Nyt muistot ovat sydämessäni.

Mutta jottei vain tulisi väärää käsitystä, kyllä minun kesääni aurinkoakin kuuluu. Huvilalla lastenlapseni ovat uineet päivät pitkät. Luulisi, että heille on kasvanut eväät. Lapsia ei haittaa pilviset sää tai kylmä vesi. "Kato vaari" ja taas mennään. Ja voi niitä riemun kiljahduksia. Oneksi naapurit
ovat ymmärtäväisiä.

Kävin myös pienellä tripillä Latviassa. Meitä oli miesporukka, joka seurasi suomalaisten jääkäreiden reittejä ensimmäisen maailmansodan aikana. Löysimme Latvian metsistä myös pietarsaarelaisen jääkärin Max Kronholmin haudan. Laskimme hänen hautakummulleen pienen kukkakimpun. Minulle oli yllätys, että jääkäreiden joukossa oli paljon järvisetulaisia. Nuoria miehiä oli lähtenyt mm Lappajärveltä ja Kortesjärveltä. Kova on ollut poikien matka pohjan perukoilta.

Tätä kirjoittaessa alkaa myös kunnallispoliittinen elämä. Kaupunginhallitus kokoontuu kesätauolta ja
kohta on vuorossa valtuustokokous. Kovat ovat haasteet ja toiveet. Mutta eiköhän niistäkin jotenkin selvitä.

Toivotaan, että alkanut syksy tuo vielä iloa tullessaan. Mennään metsää poimimaan marjoja tai hypätään edelleenkin "järveen". Ei vesi ole vielä niin kylmää.

Terkut kaikille