lauantai 1. heinäkuuta 2017

PERENNAPEUKALO

Et ehkä tiennytkään, mutta olen kasvien suuri ystävä. Multasormeksikin minua voi kutsua. Pihallani on pieni alue, jossa on paljon perennoja. Eli kasveja, jotka kukkivat koko kesän ajan. Minusta on hienoa nähdä ja kokea luonnon ihme; kasvaminen. Miten on mahdollista, että pienestä siemenestä voi kasvaa niin hienoja taideaarteita? Siinä meille tavallisille " tallaajille" onkin ihmettelemistä.

Kuten kerroin minulla on " puutarhassani" arviolta 30-50 eri perennalajia. En minä ihan tarkkaa lukua edes tiedä, sill kasveja menee ja tulee ja välillä koko plantaasini on yhtä "sinfoniaa". En minä mistään järjestelmästä niinkään välitä. Pääasia on, että kukat viihtyvät ja kukkivat koko kesän meidän iloksi.
Enkä minä muista enää kaikkien nimiäkään. Onneksi ystävät auttavat jos tarve vaatii.

Minulla on joitakin suosikkejakin. Tosin nekin vaihtuvat ihan mielenlaatuni mukaan. Tosin yksi kestosuosikki minulla on. Se on Arovuokko. Siihen minä olen ihastunut. Siinä on jotenkin kevään hentous yhdistettynä voimakkaaseen kasvuun. Panen viereen kuva sinullekin.
 

Toinen tämän vuoden suosikkini on Illakko. Se on todellinen maatiaskasvi, joka kukkii tosi hienosti.
Minulla on violetin värinen. Kukka on kaksivuotinen tuoksuu iltaisin tosi hienosti. Varmaa on ,että ensi vuonna istutan tätä perennaa enemmänkin


Kolmas suosikki on Mirriminttu. Syy siihen on pääasiassa se, että sen tuoksu houkuttelee perhosia ja kuten tiedät piipaavaarin on myös eläinten ystävä. Vahinko vain, että talvi koitteli minttua hieman kovakouraisesti, joten se taistelee nyt olemassaolostaan tosi urhoollisesti. Vaatimattomasta näöstään piittaamatta
.



Että tämmöistä tällä kertaa. Multasin sormin  kohti lämpöä.
Nappasin kuvat Googlesta, koska kirjoittelen blogia huvilaltani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti