PALOMIEHESTÄ PELASTUSJOHTAJAKSI

Olen viime aikoina mietiskellyt mikä sai tai vei  minut palomieheksi ja mikä johdatti minut viimein pelastusjohtajaksi. Elettiin aikaa 2.5.1971. Meitä oli viisi nuorta miestä, jotka ilmoittaudumme työuoroon muistaakseni klo 08.00. Neljä meistä jäi alalle yhden siirtyessä rakenuspuolelle. Ei minulla mitään palomiesmietteitä ollut, Kunhan sain hyvän kesätyöpaikan ja ajattelin siitä sitten edelleen lähteä opiskelemaan. Sen muistan kuitenkin, että urheilulla oli suuri merkitys alalla. Pietarsaaren palolaitoksella oli enimmäkseen JBK:n, Drottin ja Brahen miehiä. Olipa joukossa myös yksi Innon jäsen. Naisia ei ollut juuri ollenkaan. Ainoastaan yksi päivystäjänä.

Ala alkoi kuitenkin kiinnostaan ja niinpä päätin lähteä opintojen tielle. Olin ensimmäinen pietarsaarelaisen, joka suoritti palomiehen virallisen ammattitutkinnon Valtion Palo-Opistossa Espoossa. Silloinen Pietarsaaren palopäällikkö oli minulle tosi vihainen, kun en ollut kysynyt hänen lupaansa asialle. No, mies leppyi melko nopeasti. Seurasin silloisia työtovereita tarkkaan ja päätin jo aikaisin etten jää palomieheksi, vaan tähtää johonkin muuhun. Palomies/sairaankuljettan työ oli kyllä kiintoisaa, mutta minua viehätti enemmän muut haasteet. Suoritin melko nopeasti opiston operatiivisen paloesimiesluokan ja toimin muutaman vuoden oman ryhmäni esimiehenä. Sen jälkeen vuorossa oli pelastusalan korkein päällystötutkinto; palomestarin tutkinto. Samalla suoritin myös väestösuojelupäällikön tutkinnon Lohjalla, Näin alkoi urani  päällystötehtävissä. Tuo aika oli hienoa. Paloasemalla vallitsi mahtava henki ja olimme kuin yhtä perhettä. Pidimme yhtä myös vapaa-aikana. Tuota aikaa muistelen suurella mielihyvällä. Minulla oli myös erittäin hyvät suhteet vapaaehtoisiin palokuntiin. Me olimme yhtä.

Mutta sitten alkoi 80-luvun puoliväli ja laitoksen ilmapiiri muuttui kireäksi. Kuvaan tuli mm kielipolitiikka ja tunsin, että tasapuolisuus oli unohtunut lähes kokonaan. Mielestäni muutamat saivat touhuta melkeinpä mitä vain, eikä asioihin puututtu. Enkä ollut ajatukseni kanssa yksin. Suunnitelmissasi oli jättää pelastustoimi. Ja teinkin sen. Hain vuodeksi virkavapautta. Mutta jälleen kohtalo puuttui peliin. Silloinen kaupunginjohtaja aisti tunnelman ja hän kutsui minut johtamaan ruotsinkielistä palomieskoulutusta. Myöhemmässä vaiheessa hän tarjosi minulle apulaispelas-tuspäällikön virkaa.  Tehtävänä oli vastata  Pietarsaaren pelastuslaitoksen operatiivisesta toiminnasta. Otin tarjouksen vastaan ja olinkin tehtävässä muutaman vuoden, kunnes minulle yllättäen tarjottiin määrajaksi pelastuspäällikkön virkaa. Virka vakiinnutettiin ja niinpä minusta tuli Pietarsaaren kaupungin viimeinen pelastuspäällikkö. Viimeinen sen takia, että 2004 minut kutsuttiin Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastusjohtajaksi. Tuo virka avasi uudet mahdollisuudet ja sainkin omasta mielestäni solmittua hienot suhteet maamme ylimpään virka-kuntaan. Aina ministeriöistä silloisiin Lääninhallituksiin asti. Minusta on edelleenkin mieluista, että suhteet ovat säilyneet  hyvinä. Olin pelastusjohtajan virassa kuutisen vuottta, jonka jälkeen jäin ennenaikaiselle eläkkeelle.

Minulta on usein kysytty, mitkä asiat ovat uraltani jääneet erityisesti mieleen. Tottakai useat operatiiviset asiat tulevat mieleen nopeasti. Nuorempana sairaankuljetus kiinnosti ja myöhemmin olin mukana mm Pedersören kirkon palossa. Teollisuustien rengaspalossa olin lähellä menettää henkeni lieskahdusrajähdyksen myötä. Samassa tulipalossa jouduin tekemään huikean päätöksen noin 300 ihmisen evakuoinnista. Myös niin sanotun "pommimiehen" aiheuttama kaaos Pietarsaaren keskus- tulee mieleen . Päällikköaikanani sain uudistettua koko paloaseman kaluston. Se olikin jäänyt 80-luvulla melko retuperälle. Pelastusjohtajan virassa jouduin organisoimaan kollegani kanssa uuden aluepelastuslaitoksen alusta loppuun asti. Se oli vaativa homma, sillä vakituista henkilökuntaa oli yli sata ja työsopimussuhteisia palomiehiä oli viidessätoista kunnassa n 600. Alueen kulttuuripinnat olivat haastavia, mutta jotenkin vain onnistuimme ja lunastimme päättäjien luottamuksen. Aluepelastuslaitoksestamme tuli yksi maan tehokkaimmista ja taloudellisimmista pelastuslaitoksista

Jäin siis eläkkeelle Pietarsaaren ainoana pelastusjohtajana. Jälleen alalla vallitsee uudet tuulet ja johto siirtynee Vaasaan tulevan maakuntahallinnon vastuulle.  Itse olisin kannattanut entisen Vaasan läänin suuruista pelastuslaitosta ja sitä, että sairaankuljetus kuuluisi edelleenkin pelastustoimen tehtäviin. Toisin kuitenkin näyttää käyvän. Uusi hallintomalli on sekä uhka että mahdollisuus. Näin pietarsaarelaisena näen paljon suuriakin haasteita, mutta kansallisesti ja kansainvälisesti  katsottuna muutos saattaa tuoda myös lisäresursseja.

Olen saanut olla kehittämässä Suomen  pelastustointa lähes 40-vuotta. Olen siitä kiitollinen ja toivonkin, että kannoin palomiehen uniformua sillä arvokkuudella,  jota asukkaat ja päättäjät edellyttivät. Pidin  palomiesajastani päiväkirjaa, joten minulla on melko tarkat muistikuvat tapahtumista. Tulin brankkariksi. Olen sitä edelleen. Koko sydämestäni.

PERENNAPEUKALO

Et ehkä tiennytkään, mutta olen kasvien suuri ystävä. Multasormeksikin minua voi kutsua. Pihallani on pieni alue, jossa on paljon perennoja. Eli kasveja, jotka kukkivat koko kesän ajan. Minusta on hienoa nähdä ja kokea luonnon ihme; kasvaminen. Miten on mahdollista, että pienestä siemenestä voi kasvaa niin hienoja taideaarteita? Siinä meille tavallisille " tallaajille" onkin ihmettelemistä.

Kuten kerroin minulla on " puutarhassani" arviolta 30-50 eri perennalajia. En minä ihan tarkkaa lukua edes tiedä, sill kasveja menee ja tulee ja välillä koko plantaasini on yhtä "sinfoniaa". En minä mistään järjestelmästä niinkään välitä. Pääasia on, että kukat viihtyvät ja kukkivat koko kesän meidän iloksi.
Enkä minä muista enää kaikkien nimiäkään. Onneksi ystävät auttavat jos tarve vaatii.

Minulla on joitakin suosikkejakin. Tosin nekin vaihtuvat ihan mielenlaatuni mukaan. Tosin yksi kestosuosikki minulla on. Se on Arovuokko. Siihen minä olen ihastunut. Siinä on jotenkin kevään hentous yhdistettynä voimakkaaseen kasvuun. Panen viereen kuva sinullekin.

 

Toinen tämän vuoden suosikkini on Illakko. Se on todellinen maatiaskasvi, joka kukkii tosi hienosti.
Minulla on violetin värinen. Kukka on kaksivuotinen tuoksuu iltaisin tosi hienosti. Varmaa on ,että ensi vuonna istutan tätä perennaa enemmänkin

Kolmas suosikki on Mirriminttu. Syy siihen on pääasiassa se, että sen tuoksu houkuttelee perhosia ja kuten tiedät piipaavaarin on myös eläinten ystävä. Vahinko vain, että talvi koitteli minttua hieman kovakouraisesti, joten se taistelee nyt olemassaolostaan tosi urhoollisesti. Vaatimattomasta näöstään piittaamatta

.



Että tämmöistä tällä kertaa. Multasin sormin  kohti lämpöä.
Nappasin kuvat Googlesta, koska kirjoittelen blogia huvilaltani.

MITÄ ON HYVYYS JA ARMO .

Nyt minulla ei ole hetkenkään aikomusta "käännyttää"  ketään tai "paasata" mistään, mutta viimeaikaisten henkilökohtsisten  tapahtumien vuoksi olen viime aikana miettynyt kyseisiä asioita hieman tarkemmin. Tämä selityksesi, jotta kukaan ei ymmärrä minua väärin.

Omalla kohdallani koin hyvyyden tarkoituksen seitsemisen vuotta sitten, kun istuin yksin Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa odottaen suurta 10 - 12 tuntista leikkausta. Olin sairastunut nielurisasyöpään, enkä tiennyt tulevaisuudestani mitään. Minä pelkäsin. Minä pelkäsin omasta ja perheeni puolesta. Pelko oli minulle ehkä jotenkin outo asia, sillä olinhan palopäällikkönä kokenut asioita, joita ei oikeastaan halua muistella. Sen lisäksi olin oman erotuomariurani aikana ainakin yrittänyt pitää ohjat käsissä. Mutta nyt olin yksin. Olin yksin, kunnes vuoteeni vierreen tuli minulle aivan vieras nainen. Jotenkin iloisena hän totesi:" Hei Kari, saanko rukoilla kanssasi?" En minä tiedä, mistä hän tiesi nimeni tai pelkoni? Mutta me rukoilimme yhdessä. Ja kun leikkaukseni oli ohi, hän tuli huoneeseeni ja totesi: " Kyllä meitä Kari kuunneltiin". Hän oli sairaalapappi, joka toi minulle hyvyyttä. Olin nähnyt suojelusenkelini. Näin uskon.

Armo on ollut minulle jotenkin vaikea asia. Ei palokunnassa tällaisista asoista puhuttu. Näin vanhemmiten tällaiset asia ovat kuitenkin tulleet koko ajan lähesimmiksi. Armolle on esitetty monenlaisia määritelmiä. Me kristityt ymmärrämme asia usein siten, että saamme rikkeemme anteeksi ihan vain armosta. Minulle armo on kuitenkin suurempi asia. Minusta siihen liittyy oleellisesti Pyhän Hengen vaikutus. Kun saatoin veljeni iäsyysmatkalle, sain siunata hänet ja piirtää ristin merkin hänen rinnalleen. Siinä hetkessä oli jotain suurta. Minulle suotiin armon lahja ja sen antaminen. Tuossa hetkessä oli mukana Pyhä Henki. ...ja olkoon sinulle armollinen...

Nyt varmasti joku ajattelee mitäs se Kari tällaisia kirjoittelee? Niinpä? Mutta eihän nämä ole keltään pois. Kyllä minäkin aina silloin tällöin käyn väärää polkua. Mutta eikös armo ja hyvyys ole kuitenkin aika kivoja asioista

HALUAN NÄIN PÄÄTTEEKSI TOIVOTTAA SINULLE HYVÄÄ KESÄÄ. UIDAAN PALJON

SURUN KASVOT

Olen omassa työssäni kohdannut erilaisia asioita ja ennen kaikkea myös kohtaloita. Joka kerta, kun palokunnassa "soi kellot" jollakin oli hätä. Joku tarvitsi kiireellisesti apuamme ja joka kerta me palomiehet riensimme paikalle. Me teimme aina tehtävämme niin hyvin kuin osasimme. Niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meille oli mm opiskelujemme ja harjoitusten myötä suotu. Joskus epäonnistuimme, joskus resurssimme eivät vain riittäneet ja hävisimme  Mutta me myös onnistuimme. Ja voi sitä ilon hetkeä, joka loisti brankkareiden silmissä, kun hälytystehtävä oli suoritettu onnistuneesti.

Me kohtasimme myös  surua. Minun aikoihini myös sairaankuljetus kuului tehtävänkuvaan.
Kohtasimme tapahtumia, näimme surua ja epätoivoa. Koimme tilanteita, jossa suru ja epätoivo olivat läsnä. Silloin me palomiehet/sairaankuljettajat yritimme parhaamme mukaan olla kanssaihmisten tukena. Se oli meille kunnia-asia. Tiedän, että näin on edelleenkin. Tehtävissämme kohtasimme surun ammattimaisesti. Vaikkakin joskus tilanteet ottivat todella koville. Me myös puhuimme tapahtumista. Ns kriisikeskustelu käytiin saunan lauteilla. Se oli palomiesten tapamme purkaa tunteita.

Nyt suru on kohdannut perhettäni ja suru on saanut aivan eri merkityksen. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Ajatukseni harhailevat enkä saa niistä oikein otetta. Ei puhettakaan ammattimaisesti ajattelutavasta. Hallitsen tilanteen, mutta en kuitenkaan täysin. Ajatus on minulle jotenkin outo, sillä olenhan koulutettu hallitsemaan erilaisia tilanteita ja minun pitäisi palopäällikkönä olla se, joka käy eturintamassa. Vai? Nyt en pääse pois. Surulla on selvästi moninaiset kasvot, jonka läpi pitää vain nähdä. Kiinni sitä ei selvästikään saa, mutta yritän kampittaa sen. Inhimillisesti..

MAININKEJA

Näin on kuntavaali sitten käyty ja pikku hiljaa on aika palata arkipäivän askareisiin. Pietarsaaressa vaalit menivät ilman suurimpia ylilyöntejä ja oikeastaan aika odotetustikin. Joitakin yllätyksiä tietenkin sattui. Nehän kuuluvat aina vaaleihin. Palaan itse analyysiin tarvittaessa hieman myöhemmin. Tällä kertaa tyydyn ainoastaan onnittelemaan kaikkia valittuja ja kiittämään mukana olleita. Demokratian toteutumisen takia on tärkeää, että ehdokkaita oli paljon. Nyt edessä ovat tiukat neuvottelut muiden puolueiden kanssa. Toivottavasti ne käydään avoimesti, vaalitulosta kunnioittaen.

Omalta kohdalta vaalit menivät ylin odotusten. Itse odotin korkeintaan 100 äänen tulosta, mutta loppusaldo olikin 199. Mukavaa oli myös se, että lisäsin äänimäärääni huimasti ja sijoituin suomenkielisistä ehdokkaista jopa mitalisijoille. Edelläni olivat kaksi hienoa ladya Helinä ja Anna-Maija. Lopputulos tekee hiljaiseksi ja kiitolliseksi. Rehellisesti sanottuna olen ikionnellinen saamastani tuesta. Tästä on hyvä jatkaa työtä kaupunkimme kehittämiseksi.

POHJOIS-ITALIASSA
Kävimme muutama viikko sitten vaimoni Ingerin kanssa Gardajärvellä. Heti aluksi on syytä kehua matkanjärjestäämme Oravaisten Liikennettä. Yritys hoiti kaikki järjestelyt huippuhienosti. Mikään ei klikannut. Palvelu pelasi ja matkalaiset voivat hyvin. Erikoismaininnan ansaitsee myös bussi-kuskimme Markus, joka sompaili bussia pienillä kujilla todella hienosti.
Olimme majoittuneet pieneen Bardolinon kaupunkiin, josta teimme retkiä ympäri Gardajärveä. Kävimme mm Malecesinessä, Limonessa, Gardan kaupungissa ja Rivassa. Nämä paikat sijaitsevat alueen pohjoisosassa. Itse Bardolino on järven itäpuolella.

                                                         Gardan jylhiä maisemia

Kun alueella liikkuu, on pakko kaydä myös Veronassa ja Venetsiassa. Totta kai. Verona on Italian mittapuun mukaan pieni kaupunki. Pienten kujien lomassa on myös ns Julian parveke. Todellisuudessa lienee niin, että parvekkeella ei ole mitään tekemistä Romeon ja Julian kanssa. Hieno paikka kuitenkin ja olihan paikalla muitakin rakastavaisia.
Seuraava kohde oli Venetsia. Kuuluisa paalujen ja kanavien kaupunki. Voi sitä ihmisvilinää. Kuuluisa  Marcus aukio oli täynnä turisteja. Ja hinnat olivat taivaissa. Onneksi olimme liikkeellä sesongin alussa. Vielä ei kanavien vesi lemunnut. Veikkaukseni on, että tulevaisuudessa kaupunki menettää lumouksensa. Kuka haluaa tulla katsomaan haisevia kanavia? Toki mielenkiintoinen paikka.

                                                        Venetsian kanava

Kotimatkalla ajoimme Itävallan Innspruckin kautta. Nyt meikä poika innostui. Tosi hieno olympiakaupunki Alppien keskellä. Hyppyrimäki oli melkein kaupungin keskustassa ja Ahonen ja Nykänen olivat edelleen suuria staroja. Tosi hieno kaupunki, jonne haluaisin vieläpalata. Kaupungin kultainen katto on edelleen suuressa suosiossa.

 

Innspruckin kultainen katto

Matka oli tosi hieno ja porukka maan mainio. Kiitos järjestäjille ja matkakumppaneille. Suosittelen kohdetta tosi paljon.

Vappu meni mukavasti sukuloidessa ja Laulu Jaakkojen kanssa. Lauloimme kevään Pietarsaaren koulupuistossa. Ja muistathan keväkonsertimme ensi lauantaina Schauman salissa

Hyvää alkanutta kesää kaikille!!!

PÄÄSIÄINEN

Piinaviikko, kärsimysviikko, hiljainen viikko, iloinen viikko jne . Pääsiäisellä on nykyään monta nimeä.
Nimen käyttö riippunee paljon siitä miten me ihmiset koemme pääsiäisen vieton. Onko se meille vain juhlahetki tai vapaapäivä, jonka ajankohdan lainsäätäjä on määrännyt? Vai muistohetki, jota kristikunta haluaa viettää Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi? Jokainen meistä tekee oman valinnan. Myös minä olen tehnyt valintani. Itse koen pääsiäisviikon hyvyyden ja armon viikoksi. Hyvyyden viikoksi siksi, että olen omasta mielestäni kokenut hyvyyden omakohtaisesti silloin, kun sairastuin vakavasti. Olen tuosta hetkestä joskus kirjoittanutkin mm Pietarsaaren Sanomissa. Armon viikoksi siksi, että sain lisäaikaa. Ilo ja armo ovat hienoja kokemuksia.

Omassa nuoruudessani pääsiäistä vietettiin hyvin hartaasti. Ainakin kiirastorstaista lähtien yhteiskunta hiljeni lähes täydellisesti. Kaupat olivat kiinni ja ihmiset pysyttelivät pääasiassa sisätiloissa. Lasten leikkikin oli tavallaan kielletty. Kaikki ylimääräinen koettiin jopa syntinä. Nykypäivänähän tilanne on aivan toisin. Markkinatalous on vallannut elämämme. Niin hyvässä kuin pahassa.

Pääsiäisen ajankohdan määrittämien on ainakin minulle ollut hieman vaikeaa. Pääasiassa pääsiäinen on tullut sinä aikana,  jolloin se on allakkaan merkitty. Laskennallisesti ajankohta onkin hieman hankala tehdä, sillä laskijan tulee tietää ainakin kuun vaiheet ja sunnuntaipäivien ajankohdat kyseisenä vuonna. Pääsiäisviikko alkaa palmusunnuntaista. Palmusunnuntaina lapset myös virpovat. Täällä Pietarsaaressa trullit tulevat jo lauantaina. Tuota hetkeä odotan myös minä innolla, koska tiedän että ovikello soi tiuhaan. Palmusunnuntaista alkavaa viikkoa kutsutaan omalla nimellä  ja jokaiselle päivälle on olemassa oma erityinen pääsiäisajan nimi. Viikon päivien nimet ovat seuraavat:

• Palmusunnuntai. Palmusunnuntaina
• Malkamaanantai
• Tikkutiistai
• Kellokeskiviikko
• Kiirastorstai
• Pitkäperjantai (arkipyhä Suomessa)
• Pääsiäislauantai, hiljainen lauantai, lankalauantai
• Sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai
• Toinen pääsiäispäivä

Suomeen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä sana ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Tämä 'pääseminen' nähdään kristinuskossa usein myös synnistä pääsemiseksi, siirtymiseksi kuolemasta elämään, liittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah,

Aloitamme pääsiäisen vieton.  Kukin omalla tavalla ja uskoen siihen minkä kokee tärkeäksi.
Haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille tasapuolisesti  HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

KOTINI ON PIETARSAARI

Minun kotikaupunkini on Pietarsaari. Se on ollut minussa ja minä elän siinä. Olen saanut kasvaa täällä pojasta mieheksi ja minusta on aina pidetty huolta. Olen saanut elää perheeni ja ystävieni tukemana ja kannustamana. Kun olen horjunut ja joskus jopa kaatunutkin, minut on nostettu ylös. Täällä olen saanut kasvattaa lapseni aikuiseksi ja nyt minulla viisi ihanaa lastenlasta. Tänne rakensimme kotipesämme yhdessä vaimoni Ingerin kanssa. Olimme aikoinamme lähdössä pois, mutta tulevaisuuden turvalliset mahdollisuudet voittivat. Täällä minulle annettiin elämän lähtöpalikat.

Sain rakentaa oman työurani, jonka perusarvot halusin säilyttää loppuun asti. Kesäpojasta tuli pelastusjohtaja. Yhdessä työtovereiden kanssa me rakensimme kaupungin tuella palastustoimen. Olimme aina valmiit auttaamaan, kun apuamme tarvittiin. Joskus jopa oman henkemme uhalla. Kaupungissamme kävin kouluni. Peruskivi muurattiin Pietarsaaren Yhteislyseössa. Vakaaalle perustalle oli hyvä rakentaa myöhemmät opinnot Helsingissä. Tai oikeastaan Espoossa, sillä opinahjoni sijaitsi Espoon Otaniemessä.

Kotikaupunkini tarjosi ja tarjoaa edelleenkin monia urheilu-ja liikuntamahdollisuuksia. Pelasin jalka- ja koripalloa. Välillä tuli läiskittyä jääkiekkoa ja Keskuskentällä luistelimme musiikin tahdissa tyttöjä kiusaten. Jalkapalloon jäin jotenkin kiinni ja saavutinpa jopa joskus jonkinmoisia tuloksiakin. Ilman saamaani tukea, se ei olisi ollut koskaan mahdollista. Nyt myöhemmin olen saanut osallistua erilaisiin harrastustoimintoihin. Ne tarjoaa kotikaupunkini ja sen aktiivinen ns kolmas sektori. Nuorempana kaupunkini loisti yleensä aurinkoisena. Pilviä ei juuri näkynyt. Tai sitten nuorempana ei niitä nähnyt. Ehkä niin on hyvä, sillä näin vanhempana ymmärtää ettei elämä aina ole niin helppoa tai yksinkertaista . Ei edes omassa "lintukodossamme".

Pietarsaari on myös osannut "kurittaa" kasvattiaan. Aina asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Olen omasta mielestäni kokenut myös vääryyttä. Ajatelkaa, että niinkin pieni asia kuin se, etten saanut maaottelutehtävään virkavapaata, vaivaa minua vieläkin. Olen myös ammatissani nähnyt ihmisten epätoivoa ja hätää. Silloin on joskus tuntunut ettei kaupunkini ole tehnyt asioiden hyväksi tarpeeksi. Minua kismittää vieläkin  se, etten saanut lapsiani ruotsinkieliseen lastentarhaan, vaikka se oli kotini aidan toisella puolella.

Tottakai kaupungissamme on paljon puutteita ja tarpeita. Ei kai sellaista kuntaa olekaan, jossa ei olisi parannettavaa? Montakohan kertaa olen sadatellut katujemme huonoa kuntoa tai sitä etten ole heti saanut haluamaani palvelua? Vesikin on etenkin tänä keväänä maistunut oudolta ja Helsinkiinkin saa kytätä juna-aikatauluja tuon tuosta jne, jne . Viime aikoina erilaiset gallupit ovat horjuttaneet kaupunkini imagokuvaa huomattavasti. Ja minäkin olen valitellut asioista. Joskus oikeutetusti ja joskus aivan väärin perustein. Mutta puutteistakin huolimatta tämä on kotikaupunkini Pietarsaari. Saan edelleenkin nauttia puhtaasta luonnosta, hyvistä kulttuuri- ja liikuntamahdollisuuksista jne . Kokonaisuudessaan palvelut pelaavat ja ihmiset ovat mukavia. Kaupungin elinvoimaisuus on gallupeista huolimatta nousussa ja esimerkiksi tänään vihitään uusi sähkörata käyttöön. Tuo rata vahvistaa teollisuutemme elinvoimaisuutta. Olen myös iloinen, että olen myöhemmin saanut olla mukana rakentamassa ja tukemassa Pietarsaaren tulevaisuutta

Kotikaupunkini on Pietarsaari ( puutteineenkin). Me pietarsaarelaiset olemme Pietarsaari ja kaupunki kehittyy juuri sellaiseksi kuin haluamme. Jos me emme itse usko omaan valoisaan tulevaisuuteen, kuka sen tekee? Siksi onkin parempi osallistua kaupunkimme kehittämiseen. Mahdollisuudet ovat valtavat. Tämä on kotikaupunkini muutamin sanoin esitettynä. Paljon jää kertomatta tai sanomatta. Siihen tarvittaisiin kokonainen romaani. Uskon kuitenkin auringon voittavaan valoon. Saan edelleen elää ja nauttia hienosta Merenkurkun kotikaupungistani Pietarsaaresta. Täällä minun on hyvä olla

.