ÄITINI SIRKKA 4.8.1928 - 4.2.2025

                                                          ÄITINI SIRKKA  4.8.1928 - 4.2.2025

Niin kauniisti, niin rauhallisesti äitini Sirkka muutti 4.2.2025 Taivaan Isän kotiin. Sain sanoa hänelle päivien aikana näkemiin ja siunata hänet taivasmatkalle. En tiedä onko minulla siihen edes oikeutta, mutta äitini hymystä päätellen hän arvosti sitä.  Minulle, perheeni vanhimmalle, se oli kunnia-asia.

Äitini eli pitkän elämän. Hän syntyi 96-vuotta sitten Lapualla. Hänellä oli 15 sisarta. Äitini äiti eli minun mummuni oli perheen yksinhuolta, koska vaarini oli kuollut melko nuorena. Perhe muutti Vaasaan, jossa yritettiin rakentaa uutta tulevaisuutta. Oli sotavuodet, oli jälleenrakennusvuodet, oli köyhyyttä ja taistelua. 

Äitini tapasi isäni Stigin Vaasan kirkossa, rippikoulussa Täysin suomenkielinen neito rakastui komeaan, ruotsinkieliseen mieheen. Eihän se siihen aikaan ollut mahdollista. Mutta niin vain kävi. Avioliitosta syntyi neljä poikaa: Kaj, Kari, Krister ja Klaus. Miehensä lisäksi äitini on saattanut kaksi poikaansa viimeiselle matkalle. Voiko olla pidempää ja rankempaa matkaa  kuin saattaa lapsnsa tuonen lehtoon. Moni äiti on tehnyt sen. Kyynel silmissä, itkien, mutta kuitenkin tulevaisuuteen uskoen.

Äitini oli elinvuosinaan aktiivinen osallistuja. Hän oli perustamassa Rauhalan hoivakotia. Hän hän oli Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan perustajajäsen ja monet muistavat hanet aktiivisena Sydän-yhdistyksen toimijana. Sotien aikana hän toimi myös pikkulottana eri tehtävissä. 

Lapsuudessani äitini oli hyvin tarkka siitä, että vaatteemme oli hyvässä kunnossa ja että saisimme käydä koulua. Se ei ollutkaan siihen aikaan kovin helppoa. Neljä poikaa yhteiskoulussa. Aikamoinen voimainponnistus vanhemmiltani. Meidän nuorempien on joskus vaikea hahmottaa ja käsittää ja joskus jopa hyväksyä, mitä vanhempamme ovat tehneet hyväksemme. He rakesivat yhteiskuntamme. Olkaamme siiä kiitollisia.

Äitini on nyt puettu juhlavaatteisiin. Hän on siirtynyt Taivaan Isän huostaan. Ensi lauantaina 22.2.2025 kannamme lastenlasten kanssa hänen kirstunsa kirkkomaamme huostaan. Hänen on nyt hyvä olla. Näin uskon. Näin on meille luvattu ja lunastettu. Herran siunauksen myötä tapaamiisin äiti.

 

ETT VÅRDÅR TILL ÄNDA – GICK DET SOM PLANERAT? 

Då välfärdsområdena en gång i tiden planerades var löftet att vårt land skulle få en jämlik social- och hälsovårdsservice. Det skulle inte innebära större förändringar. Verksamheten skulle enbart effektiveras. Så sade man. Men hur gick det? Tyvärr så har man efter inrättandet av välfärdsområdena knappast talat om annat än inbesparingar och nedskärningar av verksamhetsformerna. Någon har till och med kallat detta för anpassning?  

 Nyheterna från välfärdsområden har tyvärr varit i huvudsak negativa. Förverkligade åtgärder har på ett bekymmersamt sätt inriktats mot vårt vardagliga liv. De har ställvis varit till och med så svåra att folk har börjat reagera. Såhär kan det inte fortsätta. För en vanlig människa är det svårt att förstå att vårdplatsernas antal minskar, fastän åldringsgrupperna blir allt större. Det är också svårt att förstå, att antalet sk dygnet runt vårdplatser inom primärhälsovården minskas, fast behovet av dem ökar ständigt. Det är svårt att förstå, att t.ex. tillgången till mentalhälsovårdservicen har försvårats i en ofantlig grad, fastän patienternas antal ökar på ett oroväckande sätt. Och så vidare. 

 Jag tror att människorna förstå att organisationsförändringarna är delvis nödvändiga. Men måste man förverkliga dem på ett så radikalt sätt? Och inom en så kort tid? Man borde kunna hitta lösningar med tanke på framtiden. Nu är detta verkligen svårt. Man kan inte alltid hänvisa till besparingarna. Det behövs en styrmekanism som utvecklar servicen och därmed avskaffar sådana funktioner som inte lönar sig. Utvecklingsmetoder finns: T.ex. befrämjandet av personalens välmående, ibruktagandet av nya och effektiva verksamhetsmetoder, utökandet av teknologin, personaldimensionering inom åldringsvården, ökandet av utbildning och forskning, egen läkarmodell, olika samarbetsformer (också med Soite och Sydsterbottens välfärdsområde). Bara för att nämna några exempel.

 Även räddningsväsendet ingår i välfärdsområdets verksamhetsområde. Man har i huvudsak klarat av de svårigheter som uppkom i början och räddningsväsendet fortsätter med att organisera sig. Den nya organisationen och dess nya tjänsteinnehavare har påbörjat sitt arbete. Räddningsverket har alla möjligheter att lyckas med sin uppgift. Personalen kan sin sak och utrustningen är i skick. Dock finns det ännu mycket att göra och utmaningarna kräver gemensamt tänkande och framför allt ett öppet sinne att bemästra dem. Räddningstjänsten behöver resursser, inga nedskärningar. 

 KULUI VUOSI – MENIKÖ PUTKEEN

 

Kun hyvinvointialueita aikoinaan suunniteltiin, maahamme luvattiin tasapuoliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Suuria muutoksia ei pitänyt tulla. Toiminta vain tehostuisi. Näin kerrottiin. Mutta kuinka kävi? Valitettavasti hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, ei juuri ole puhuttu muusta kuin säästämisestä ja toimintojen leikkaamisesta. Joku on jopa kutsunut niitä sopeuttamiseksi?

Hyvinvointialueelta tulevat tiedot ovat ikävä kyllä pääosin olleet negatiivisia. Tehdyt toimenpiteet ovat kohdistuneet ikävästi arkielämäämme. Ne ovat olleet paikoittain jopa niin rajuja, että ihmiset ovat alkaneet reagoida. Näin ei voi jatkua. On vaikea ymmärtää, että esimerkiksi ikäihmisten hoitopaikkoja vähennetään, vaikka ikäryhmä suurenee koko ajan. On vaikea ymmärtää, että perusterveyshuollon ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vähennetään, vaikka niiden tarve kasvaa jatkuvasti. On vaikea ymmärtää, että esim. mielenterveyspalvelujen saaminen on vaikeutunut suunnattomasti, vaikka potilasmäärät lisääntyvät huolestuttavasti. Ja tässä vain muutama esimerkki.

Uskon, että ihmiset ymmärtävät että organisaatiouudistukset ovat osittain tarpeellisia Mutta pitääkö ne tehdä näin rajusti? Ja näin lyhyellä aikavälillä?  Muutoksiin pitää pystyä suhtautumaan ratkaisukeskeisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Nyt se on todella vaikeaa. Ei aina voi vedota säästämiseen. Tarvitaan asiakkaiden palveluun keskittyvää ja kehittävää ohjausmekanismia, jossa tuottamattomat toiminnot karsitaan pois. Kehittämiskeinoja on: Henkilöstön hyvinvoinnin edistäminen, uusien tehokkaiden toimintatapojen käyttöönotto, teknologian lisääminen, ikäihmisten hoivan henkilömitoitukset, koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen, omalääkärimalli, eri yhteistyömuodot jne. Tässä vain muutama esimerkki

Myös pelastustoimi kuuluu hyvinvointialueen toimialueeseen.  Alun vaikeuksista on päällisinpuolin selvitty ja pelastustoimi jatkaa järjestäytymistään. Uusi organisaatio uusine viranhaltijoineen on aloittanut työnsä. Pelastuslaitoksella on kaikki mahdollisuudet onnistua tehtävästään. Henkilökunta on osaavaa. Ja kalusto on kunnossa. Toki edessä on paljon vielä työtä ja haasteet vaativat kaikilta yksituumaisuutta ja etenkin avointa mieltä kohdata ne. Pelastustoimi ei sinällään ole itseisarvo, vaan sitä on kehitettävä edelleen asiakaslähtöisesti.

                                                                                                 

 

. 

 

MINUN KIRKKONI ON MEIDÄN KIRKKO

 MINUN KIRKKONI ON MEIDÄN KIRKKO

Usein kuulee kirkosta eroamisen syyksi sen, ettei kirkko anna minulle mitään? Moni kysyy? Mitä hyötyä on seurakunnasta ja voiko nykyihminen enää uskoa mihinkään, kun maailmassa on niin paljon vääryyttä ja väkivaltaa. Kysymykset ovat hyviä ja varsin oikeutettuja, sillä uskonkysymykset herättävät aina tunteita ja ajatuksia. On hyvä, että haastavia kysymyksiä esitetään, sillä jos uskomme ja seurakuntamme eivät kestäisi ajatuksenvaihtoa tai erilaisia mielipiteitä olisimme tosi heikoilla jäillä.

Minun ajatuksissa seurakuntani perustuu kristilliseen ajatusmaailmaan, jossa ketään ei jätetä. Seurakuntani on toivon, armon ja hyvyyden seurakunta. Seurakuntavaalien alla kirkon viesti on: OLET USKOTTU, TOIVOTTU JA RAKASTETTU. Tuo viesti sisältää oikeastaan kaiken oleellisen. Se kertoo siitä, että seurakuntasi on lähellä Sinua. Se ei ole vain kylmä rakennus, joka ei hengitä. Se on peruskivi, joka kantaa ja pyrkii       auttamaan vaikeissakin tilanteissa. Sitä on uskon ja toivon seurakunta.

Pietarsaaren suomalaisella seurakunnalla on suuri merkitys kaupunkimme kehitystyössä. Eikä vähiten suomenkielisen kulttuurin vaalijana ja kehittäjänä. Diakoniatyö, nuoriso- ja lapsityö, vanhustyö, musiikkityö, lähetystyö ja vapaaehtoistyö ovat tärkeitä toimintamuotoja tässä työssä. Puhumattakaan sairaalasielunhoidosta, hautaustoimesta tai Merilän rippikoulutoiminnasta. Niitä ei sovi aliarvioida. ja vaikka nämä toiminnot eivät olekaan kieliin sidottuja, ne ovat ensiarvoisen tärkeitä puhuttaessa Pietarsaaren suomenkielisten kulttuuriperinteistä.

Edessämme ovat seurakuntavaalit. Ne ovat tärkeät vaalit, sillä seurakuntamme on suurien haasteiden edessä. Haasteet eivät ole vain taloudellisia tai toiminnallisia, vaan myös hengellinen elämämme on mullistusten pyörteessä. Tule ja tartu käteen Jos kuulut kirkkoomme, käy äänestämässä. Vain siten voit vaikuttaa ja kehittää.

On seurakuntavaalien aika. Jälleen kerran. Ja jälleen kerran olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt asettua ehdolle vaaleissa. Miksi, kysyy varmaan moni? Mitä hyötyä on koko seurakunnasta ja voiko nykyihminen enää uskoa mihinkään, kun maailmassa tapahtuu niin paljon kauheuksia? Oikeutettuja kysymyksiä ja ymmärrän täysin,että uskonto ja uskominen herättää tunteita ja ajatuksia. Hyvä niin, sillä paljon pahempaa olisi, jos emme edes keskustelisi asioista ja antaisi jokaisella tilaa. Jos kirkkomme ei kestä ajatuksenvaihtoa ja erilaisia mielipiteitä, olisimme tosi heikkoja.

                                           Minut, kuten monet muutkin on kasvatettu 

 kristinuskoon. Minua ei koskaan ole painostettu, vaan   olen saanut valita tieni itse.   Nuorempana oli todella   epäileväinen ja   hauras. Vierastin uskonasioita ja kamp-   pailin vastaan. Monet asiat peittyivät ulkokuoren alle ja   myöhemmin työelämässni uniformu peitti lähes kaiken.   Mutta maailma opettaa ja kokemukset tuovat varmuutta.   Omassa työssäni näin ja koin aivan liian usein ikäviä   asioita. Mutta niistäkin oli selvittavä. Ja myöhemmin,   kun  suuren syöpäleikkauksen jälkeen näin suojelusenkelini, asiat muutuivat.

Olen nyt monen vuoden ajan saanut olla rakentamassa ja kehittämässä seurakuntaamme. Seurakuntatyö on moninaista. Ei se ole vain "paasamista". Jumalanpalvelujen lisäksi siihen kuuluvat mm. vanhus,- nuoriso, ja diagoniatyö. Puhumat-takaan laajasta muusiikkitarjonnasta. Palveluja on moninaisia. Myös Merilän leirikeskus on tärkeä yhdysside seurakunta-laisten ja seurakunnan välillä. Kukapa ei muistaisi niitä ihania rippikouluhetkiä, joita Merilässä on vietetty?

Kirkomme ja seurakuntamme on monien haasteiden edessä Seurakuntalaisten määrä väheneen suhteessa kaupungin väkilukuvun muutoksiin. Jollemme hoivaa ja kanna vastuuta seurakunnastamme, edessämme saattaa olla vaikeat ajat. Siksi meidän on ryhdistäydyttä ja kannettava vastuumme Pietarsaaren suomalaisesta seurakunnasta. Seurakunnalla on suuri merkitys suomenkielisen kulttuurin vaalijana kaupungissamme. 

Minun seurakunnassa olet USKOTTU, TOIVOTTU ja RAKASTETTU. Tartu siis rohkeasti käteen ja käytä äänioikeuutasi. Seurakuntavaaleissa on useita hienoja ehdokkaita.

KOULUVERKKOA RAKENTAMASSA

Pietarsaaren kaupuginhallitus asetti työryhmän laatimaan ehdotukset uudeksi kouluverkostoksi. Työryhmä on tehnyt työnsä ja antanut ehdotuksensa. Niitä on kaksi. Kaikki kunnia työryhmälle. Tehtävä ei ollut helppo, mutta minusta loppuehdotus jäi aavistuksen kapea-alaiseksi. Vain kaksi ehdotusta, vaikka vaihtoehtoja olisi useita. Työryhmä on kuulemma punninnut niitäkin, mutta päätynyt vain kahteen vaihtehtoon. Minusta olisi kyllä ollut paikallaan, että kaikki "kortit" olisivat olleet julkisesti punnittavissa.

Työryhmä ei esittänyt myöskään mitään taloudellisia lukuja. Myöhemmin kaupunginhallituksen esityslistalla on esitetty vaihtoehtolukuja. Ne ovat arvioita, jotka eivät todennäköisesti tule pitämään loppusuoralla. Kaiken lisäksi ne ovat, ainakin minusta, puutteelliset. Ymmärrän toki asian vaikeudet, mutta asian tärkeyden huomioonottaen, kyllä laskelmien tulee olla tarkempia. Kyse on kuitenkin kaupungin kehittämisestä ja lastemme tulevaisuuden koulutuksesta.

Julkisuudessa on esitetty kritiikkiä kaupunginhallituksen vanhemmille tehtyä kyselylomaketta kohden. Kritikkille on sijaa. Viesti oli: Valitse kahdesta vaihtoehdosta tai rasti ruutuun: "Ei mielipidettä"! Miksi vahemmille ei annettu tilaa esittää omaa kantaansa? Ei niitä todellisia vaihtoehtoja nyt niin monta ole. Mutta niitä on. Jopa minäkin tiedän monta. Puhuin asiasta kaupunginhallituksessa. En onnistunut viestissäni.

Olisi ollut hienoa, jos keskusteluissa olisi myös esitetty niin pedagokiset muuttujat. Mitä eri vaihtoehdot vaikuttasivat esim tuntikehyksiin ja ennen kaikken lasten oppimiseen ja sopeutumiseen? Nyt keskustelu keskittyy aika paljon itse rakennu-siin, mutta miten on opetuksen laadun ja esimerkiksi opettajien palkkaamisen ja sijaisten saanti?  En ole pedakogi, mutta mielessäni on kysymyksiä.

Maailman tilanne on muuttunut. Ukrainan kauheat tapahtumat heijastuvat myös koulutoimeemme. Kuinka kauan? Sitä emme tiedä. Mutta oppilaiden määrä tulee joka tapauksessa muuttumaan. Toivotetaan heidät terevetulleiksi.

Kouluverkkoasiassa on edelleen paljon selvitettäviä ja liikkuvia elementtejä. Siksi minusta olisi nyt otettava "time out" ja rauhoitettava tilanne. Meillä ei pitäisi olla juuri nyt mitään kiirettä. Mistä tiedämme, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu? Hyvä on kuitenkin se, että suuri joukko vanhempia on kertonut mielipiteensä. Avoin keskustelu jatkukoon. Päätökset voidaan tehdä myöhemminkin. Kunhan kaikki tieto on päätöksentekijöillä.

 

 

 

 

SIUNATTUA JOULUA SINULLE

 

Muutama päivä sitten lauloimme kotikirkossani KAUNEINPIA JOULULAULUJA. Tuo kirkko on minulle tärkeä. Se on rippikirkkoni. Siellä minut on vihitty ja siellä on hyvä olla. Nyt sain laulaa yhdessä ystävieni kanssa lauluja, jotka olivat tuttuja ja turvallisia. Ja jotka osasin lähes tulkoon kaikki jopa ulkoa.

Joululauluilla on merkillinen vaikutus ihmismieleen.Piispa Mari Leppänen on osuvasti todennut: "Ne raivaavat tilaa levolle, rauhalle ja seimeen syntyvälle lapselle." Noihin lauluihin liittyy usein vahvoja muistoja. Ajatukset sirtyvät sujuvasti lapsuuden kotiin. Tuoksuihin, tunnelmiin, unelmiin ja joskus jopa pettymyksiinkin.

Joulu on myös rakkauden aikaa. Me kaipaamme rakkautta, rauhaa ja toisen ihmisen läsnäoloa ja läheisyyttä. Joulu on valon juhla. Jumala tuli ihmiseksi. Valo tuli pimeyteen antaen meille lämpöä ja toivoa. Se on ihmeistä suurin. "Teille on syntynyt poika"

Minulla on talvella tapana rakentaa kotipihalleni pieni valomaja. Valoverhon eteen sytytän kynttilät veljilleni omaisilleni ja ystävilleni. On pimeää. Kynttilöiden loisteessa katson ylös pimeään avaruuteen ja lähetän viestini. Toivon, että enkelit vievät mieleni ajatukset sinne kaukaisuuteen. Ja uskon, että majatalossa on vielä tilaa ja että tapaamme vielä.

Pietarsaaressa kotien ikkunoita valaisee perinteiset jouluvalot  USKO- TOIVO-RAKKAUS. Tuo perinne johtanee aina 1850-luvulle asti, jolloin ihmisten elämä oli paljon ankarampaa kuin nyt. Niinpä kaiken  nyky-yltäkylläisyyden lomassa, on paikallaan muistaa myös niitä ihmisiä, joilla asiat eivät ole  hyvin. Sydämestä annettu osuu sydämeen. Aina ei tarvitse selailla Suurta lelukirjaa. Monelle riittää vain se, että tulee muistetuksi. Joulurauha kuuluu meille kaikille.

Käymme yhdessä kohti joulua. Kukin omalla tavallamme. Kuka hiljentyen. Kuka kau-poissa juosten. Yhteistä meille kuitenkin on se, että haemme sielun ja mielen rauhaa. Mikä sopikaa siihen paremmin kuin joulu. Jossain vaiheessa panemme kaupan ovet kiinni ja antaudumme joulun rauhaan. Silloin on hyvä muistaa miksi oikeastaan vietämme joulua.

"on lapsi meille syntynyt, poika annettu"

 

ENKELIEN MYÖTÄ HALUAN TOIVOTTAA SINULLE JA OMAISILLESI OIKEIN RAUHAISAA JOULUA  -  JAG ÖNSKAR ER ALLA EN FRIDFULL JULETID